Blogi
25.2.2010 - Yleisurheilijoita telakalla
Viime viikonloppuna kisatut yleisurheilun hallimestaruuskisat kärsivät nähdäkseni vielä
tavallistakin suuremmasta osallistujakadosta, joka oli kyllä odotettavissakin luettuani Yleiurheilu-lehdessä etukäteen
julkaistua pitkää loukkaantumislistaa. Lisäksi pikajuoksupuolella miesten 60 m ennakkosuosikki jätti kisat
kesken alkuerien jälkeen, naisten mestari samaisella matkalla ei juossutkaan enää muita matkoja ja
eräs nuori lahjakkuus 60-400 metrin matkoilla ei juossut yhtäkään starttia ilmeisesti selkävaivojen
vuoksi. Miksi tämä kuvio toistuu kilpailusta ja vuodesta toiseen eli missä mennään pieleen? Kertokaa
te viisaammat minulle, koska oma valmennettavai kyseisissä karkeloissa otti pronssia 200 metriltä, eikä ole käsinyt
mistään urheiluperäisistä loukkaantumisista aloitettuaan Egoscue-menetelmän hyödyntämisen valmentautumisessa
(huom! kärsi kyllä tätä ennen kuten itsekin).
Itse hyppäsin taas kolmiloikkaa ja ilman teippauksia tai kipulääkkeitä - terveenä - vaikkakin huonolla menestyksellä. Eihän tämä enää voi olla
vain sattumaa, että jo 8 vuotta on porskutettu eteenpäin muiden painiessa edelleen samojen kroonisten ongelmien kanssa
vuodesta toiseen. Seuraavassa parhaimpia poimintoja kuulemistani selityksistä/reaktioista:
1. Urheilijan voimantuottokyky on vain niin räjähtävää, etteivät lihakset kestä.
2. [Tähän oma lajisi] on vain niin raju kropalle.
3. Hän on vain niin vamma-altis.
4. [Sormi suussa]
5. Hänellä vain näyttää olevan joka toinen vuosi hyvä ja joka toinen sairastelujen/loukkantumisten vuosi.
6. Urheilija ei tervettä päivää näe.
7. Olipa huonoa tuuria.
8. Liian kylmä ilma.
9. Liian kova/pehmeä alusta.
10. Ikää on jo niin paljon [kun ollaan yli 25 vuoden], ettei kroppa enää kestä.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta tuosta saa jo hyvän kuvan missä ajatusmaailmassa työskennellään
urheilukentillä. Ryhtivirheiden kukaan ei näytä uskovan voivan olla vamma-alttiuden syynä, vaikka niiden
määrä ja vakavuus vain jatkuvasti kasvaa. Jalkaterät sojottavat jos mihinkin ilmansuuntiin, polvet ovat joko
kuin lehmipojalla tai sitten kopsuvat yhteen jokaisella juoksuaskeleella, lantio työntyy eteen kompensoidakseen
kyfoottista yläselkää sekä eteentyöntyvää päätä, olkapäät roikkuvat edessä ja yleensä koko vartalo on kallellaan
oikealle tai vasemmalle. Jos lantiokori on kallellaan toiselle sivulle ja toinen takareisi kiristelee juostessa, niin
ei tarvita ydinfyysikkoa kertomaan mistä kiristely johtuu. Ryhti, eli nivelten asennot suhteessa toisiinsa,
määrittelee lihasten aloitusasennon ja näin sen liikeradan, jota käytetään liikkeelle lähdettäessä. Jos
lantio on lähtökohtaisesti vinossa, ei takareisi toimi samalla tavalla kuin silloin kun lantiokori on neutraalissa asennossa.
Vastaavasti kaikki voimakkaat toispuoleisuudet (kiertoasennot ja kallistumat) rasittavat aina niveliä niin
selkärangassa kuin lonkissa, polvissa ja nilkoissa virheellisesti sekä epätasaisesti. Nämä ovat ainakin minulle
itsestäänselvyyksiä ja maalaisjärjellä pääteltävissä olevia seikkoja, mutta niihin ei yksinkertaisesti kiinnitetä
minkäänlaista huomiota urheilijoiden ja valmentajien keskuudessa. Ja jos joskus kiinnitetään, niin silloinkin
oletetaan, että korjaus onnistuu kääntämällä tietoisesti jalkaterää eri suuntaan tai vetämällä olkapäitä taakse.
Myöskään heikoksi epäillyn lihasryhmän vahvistaminen salilla ei auta, jos heikkouden syytä eli asentovirhettä
ei korjata. Notkoselästä johtuva heikko takareisi ei vahvistu pysyvästi, ellei sekä lannerangan liiallista notkoa
että rintarangan liiallista pyöristymää sekä olkapäiden kompensatorista toimintaa korjata yhtäaikaisesti, koska
nämä kaikki vaikuttavat toisiinsa virheasentoja ylläpitävästi.
Toistuvat vammat ja krooninen kipu ovat varma merkki siitä, että valmentautumisessa jokin asia on pielessä.
Eikä se ole pelkästään harjoittelun määrässä tai tehossa, varsinkaan jos vain toinen polvi tai reisi ei kestä menoa.
On olemassa vaihtoehto jatkuvan vammojen kuntouttamisen ja uusien hoitomenetelmien etsimisen tilalle: Ota vastuu
vammoistasi, ota selvää mistä ne johtuvat ja korjaa syyt. Ryhtivirheet korjaantuvat sopivilla, yksilöllisillä ja koko vartalon
oikeanlaisen toiminnan palauttavilla liikesarjoilla. Käyttämäsi menetelmän nimellä ei ole niin suurta merkitystä
kuin sillä, että toteutat edellä mainitut muutokset ajattelutapaasi, nykyisiin toimintatapoihisi sekä ennenkaikkea
pitkäaikaisiin tapoihisi eli ylläpitävään/ennaltaehkäisevään toimintaan. Korjaa ensin asento/toiminta ja vahvista vasta sitten!
Janne
2.2.2010 - Päivitys kenkäartikkeliin
Tein juuri pieniä päivityksiä kenkäartikkeliini. Erityisesti
pari havainnollistavaa videonpätkää siitä, miten lenkkarin käyttäminen muuttaa ihmisjuoksijan askellusta.
Janne
Selaile vanhoja blogimerkintöjä kuukausittain:
Heinäkuu 2010
Kesäkuu 2010
Toukokuu 2010
Huhtikuu 2010
Maaliskuu 2010
Helmikuu 2010
Tammikuu 2010
Joulukuu 2009
Marraskuu 2009
Lokakuu 2009
Syyskuu 2009
Elokuu 2009
Heinäkuu 2009
Kesäkuu 2009
Toukokuu 2009
Huhtikuu 2009
Maaliskuu 2009
Helmikuu 2009
Tammikuu 2009
Joulukuu 2008
Marraskuu 2008
Lokakuu 2008
Syyskuu 2008
Elokuu 2008
Heinäkuu 2008
Kesäkuu 2008
Toukokuu 2008
Huhtikuu 2008
Maaliskuu 2008
Helmikuu 2008
Tammikuu 2008
Joulukuu 2007
Marraskuu 2007
Lokakuu 2007