Blogi
24.7.2009 - Krampit ja kiristelyt
Oli tuossa viikonloppuna yleisurheilukilpailujen lomassa hieman puhetta krampeista.
Hyppääjäkollega valitteli molempien takareisiensä kramppaavan helposti kun lähtee juoksemaan
kovaa. Tuhannen taalan kysymys kuuluukin: miksi? Tässä tapauksessa nesteytyspuoli oli
kunnossa, joten todennäköisesti syy oli hermolihasjärjestelmän toiminnassa. Muistuipa hänellä
mieleen myös alaselän jumittuminen eräässä teknisesti huonossa pituushyppysuorituksessa
vastikään. Tämän perusteella todennäköinen syy takareisien kramppialttiuteen
löytyy siis alaselästä ja/tai lantion alueelta. Joko hermopinne tai nivelten epästabiliteetti
saa aikaan häiriön takareisien hermotukseen, ja lihakset kramppaavat stabiloidakseen nivelen.
Kramppaaminen voi johtua myös heikentyneestä aineenvaihdunnasta alueella, mikäli virheasentojen
johdosta raajaan kulkevat verisuonet ovat osittain puristuksissa (esim. pohkeet). Joka tapauksessa krampit
saa loppumaan, kun korjaa taustalla olevat virheasennot sopivilla liikesarjoilla.
Yleinen venyttelyllä huonosti auki pysyvä lihaskireys liittyy myös monesti nivelten epästabiliteettiin.
Keskushermoston ensisijainen tehtävä on suojella niveliä ja muita rakenteita liialliselta
kuormitukselta, joten mikäli syvien niveltä tukevien lihasten toimintakyky on heikentynyt,
ja vain pinnalliset lihakset (kuten takareidet, etureidet, pohkeet, jne.) ovat käytettävissä,
yritetään nivelen epästabiili liike tukea lisäämällä niiden tonusta eli jännittyneisyyttä. Nämä
lihakset on kuitenkin suunniteltu toimimaan lähinnä liikuttamistehtävissä (ei tukemistehtävissä),
joten ongelmia seuraa ainakin suorituskyvyn laskuna, mutta jopa vamma-alttiutuutena
Syklisessä liikkeessä kuten juoksussa etu- ja takareiden lihasten pitäisi pystyä jännittymään ja
rentoutumaan koordinoidusti, ja häiriö tässä edellä mainituista syistä johtuen voi johtaa revähdyksiin.
Kireydet eivät häviä kuin näennäisesti tai hetkellisesti venyttelemällä tai vahvistamalla
suoraan kireitä lihaksia. Ainoa pysyvä konsti on palauttaa nivelten stabiliteetti korjaamalla niiden
virheasennot, jolloin pinnalliset lihakset voidaan vapauttaa takaisin omiin tehtäviinsä.
Janne
9.7.2009 - Ruotsalaisten rasitusmurtumat
Ruotsalaisella yleisurheilulla ei mene hyvin. Suurimmat tähdet ovat ns. telakalla vammojensa
vuoksi. Esimerkiksi Kallurin sisarukset ovat kärsineet jo pitkään säären rasitusvammoista,
jotka ovat äityneet rasitusmurtumaksi asti, eikä kuntoutumista ei ole missään vaiheessa
tapahtunut. Miksei? Vamma-aluetta on tuettu metallilevyin ja varmasti hoidettu kaikilla
mahdollisilla fysioterapian menetelmillä. Ovatko siskokset (ja muut samasta ongelmasta
kärsivät) yksinkertaisesti juosseet liikaa kovalla alustalla? Ihmettelisin jos tämä olisi
syynä, koska murtuma on vain toisessa jalassa ja lepo juoksemisesta ei ole vammaa korjannut.
Uskoisin että kyseessä on jalan virheellisestä kuormituksesta johtuva tila.
Kallurin tapauksessa lantiokori on kiertynyt vasemmalta (aidan ylittävä jalka) puolen eteenpäin,
kun taas hartialinja on kiertynyt vastakkaiseen suuntaan. Tämä virheasento on muodostunut vähitellen
toispuoleista lajia harjoitellessa, ja kun tähän on päälle lisätty myöhemmin uralla kova voimaharjoittelu
(edelleen kiertyneessä asennossa suoritettuna) niin asento on lukkiutunut tehokkaasti korkkiruuville.
Ylävartalon ja lantion kiertynyt asento asettaa myös lonkka, polvi ja nilkkanivelet toispuoleisiin
toiminta-asentoihin. Keho joutuu kompensoimaan kävelyliikkeen, juoksuliikkeen tai minkä
tahansa liikkeen aikaansaamiseksi tästä toispuoleisesta asennosta. Törmäyksissä (kuten kävelyn ja
juoksun kontaktivaiheet) säären yläpuolisten osien liiallisesti kiertynyt asento kohdistaa alaspäin
myös itse sääriluuhun kiertovoiman (ns. leikkaava voima),
jota luun rakenne ei kykene tehokkaasti vaimentamaan (toisin kuin akselinsa suuntaisia voimia).
Ajan saatossa tästä aiheutuu kuormituksessa mikrovaurioita, ja lopulta kun luun korjausmekanismi
ei pysy vaurioiden tahdissa, rasitusmurtuma pysäyttää urheilijan. Ainoa pysyvä ratkaisu
vammakierteen katkaisemiseksi on mielestäni näiden virheasentojen korjaaminen koko kehon
tasolla.
Kun puhutaan luun terveydestä on tietenkin riittävän ja oikeanlaisen rasituksen lisäksi
muistettava ravitsemusasiat. Kalsiumin saanti on maitotuotteita käyttävillä länsimaalaisilla
usein enemmänkin kuin riittävällä tasolla (vrt. ihmisen luontainen ravitsemus ennen maatalouden
keksimistä vielä vajaat 10,000 vuotta sitten), mutta kalsiumtasapainossa (= saanti - eritys) voi
olla häiriöitä. Tähän voi liittyä myös riittämätön elimistön D-vitamiinipitoisuus (lue lisää esim.
kesäkuun blogista), joka kannattaa testata verikokeella
sekä tarpeen mukaan korjata.
Janne
6.7.2009 - Kinesioteippaus ja LGP-terapia
Monet urheilua seuranneet ovat varmasti huomanneet viime vuosien aikana urheilijoiden
iholla yleistyneet värikkäät ja erikoisen muotoiset teippaukset. Kirkkaan sininen tai
vaikkapa punainen teippi kulkee ihoa myöten takareiden matkan tai tekee lenkin olkapään
ympäri. Mitä ihmeen virityksiä nämä ovat? -kysymys on varmasti pyörinyt monen mielessä.
Kyseessä näyttäisi olevan yksi viimeisimmistä villityksistä fysioterapian alalla, mutta
tämä teippaus eroaa toimintatavaltaan normaalista jäykän urheiluteipin käytöstä esim. nyrjähtäneen
nilkan tukemiseksi. Menetelmää kutsutaan kinesioteippaukseksi, ja sen tarkoituksena on
vähentää kipua sekä lisätä liikkuvuutta ja lihasvoimaa. Myös monia muita vaikutuksia
on esitetty - heikentynyt imuneste- ja verenkierto vilkastuvat, arpikudos pehmenee, nivelen
tukevuus paranee, jne. - mutta onko tämä nyt vihdoinkin se ihmehoitokeino, jolla vamma-alttiit
urheilijanuorukaisemme pystyvät urheilemaan terveinä?
Ensinnäkin haluaisin tietää, miksi tarvitaan elastista teippiä edellä mainittujen vaikutusten
saavuttamiseksi? Kipu häviää kun sitä aiheuttava ärsyke poistetaan (esim. muuttamalla lihaksen
kuormitusasentoa), liikkuvuus lisääntyy kun niveltä liikutetaan säännöllisesti sopivalla
tavalla, lihasvoima lisääntyy kun lihakseen kohdistuu riittävän usein riittävän suuruisia
kuormituksia, imuneste- ja verenkierto vilkastuvat kun alueen nivelet ja lihakset liikkuvat,
arpikudos pehmenee myös sopivan liikkeen vaikutuksesta, nivelen tukevuus paranee ennen
kaikkea ympäröivien lihasten toiminnan vaikutuksesta. Luettelemani asiat ovat siis kaikki saavutettavissa
omalla panostuksella, kun taas teippi tekee kaiken tämän puolestasi. Kumpi kuulostaa
houkuttelevammalta vaihtoehdolta?
Entäpä jos muotoilen viimeisen kysymyksen eri tavalla: haluatko olla liikkumiskykysi
suhteen teippaajan armoilla vai haluatko päästä liikkeelle ilman pelkoa loukkaantumisesta,
missä ja milloin tahansa? Kinesioteippaus ei ole mikään lopullinen ratkaisu urheilijan
tai minkään muunkaan kipupotilaan suhteen. Toki sillä voidaan joskus saada aikaan hetkellinen helpotus
oireeseen, mutta sen käyttäjä ei ota vastuuta omasta kropastaan, eikä näin ollen todennäköisesti
vaivaudu korjaamaan vaivan syytä ja kärsii jatkossakin samasta tai muista tuki- ja liikuntaelimistön
virheasennoista johtuvista oireista. Jos siis joudut käyttämään teippausta säännöllisesti pystyäksesi
liikkumaan, ei se ole oikeasti korjannut mitään, vaan ainoastaan peittänyt alleen kehon virhetoiminnan.
Kyseessä on siis vain taas yksi oireen hoitamiseen tarkoitettu menetelmä, jota tulisi
käyttää vain akuuteissa erikoistapauksissa, ei juuri koskaan kroonisissa vaivoissa, joita
suurin osa urheilijoidemmekin vammoista on.
Entäpä sitten tuo otsikon toinen kirjainsarja LGP? Lyhyesti kyseessä on alipainehierontalaite,
jonka vaikutusmekanismeiksi on mainittu lähinnä paikallisen aineenvaihdunnan lisääntymiseen liittyvät
tekijät. Edellisen perusteella voimmekin jo luokitella tämän vain akuutin kudosvaurion kuntoutukseen
tarkoitetuksi menetelmäksi, joka ei toimi pidemmällä aikavälillä ennaltaehkäisten tulevia
vammoja, jos henkilö ei itse ota vastuuta terveydestään. Toisaalta tässä mainituntyyppisten
menetelmien ei ole tarkoituskaan siirtää vastuuta asiakkaalle, koska silloinhan teipin
myynti tai LGP:llä kovaan hintaan rullaamisen kysyntä romahtaisivat.
Yhteenvetona: monet
fysioterapian hoitomenetelmät (kuten tässä mainitut) voivat olla tukena kudosvaurion korjausprosessissa, mutta
ne kaikki perustuvat vain jo kehossa valmiina olevien paranemismekanismien vilkastuttamiseen,
eivätkä näin ollen ole monestikaan välttämättömiä. Ainoa keino muuttaa pysyvästi kehon toimintaa on
ottaa vastuu omiin käsiinsä ja toimia. "Mitä vähemmän liikut, sitä vähemmän pystyt liikkumaan. Mitä
enemmän liikut, sitä enemmän pystyt liikkumaan." --Pete Egoscue
Janne
Selaile vanhoja blogimerkintöjä kuukausittain:
Heinäkuu 2010
Kesäkuu 2010
Toukokuu 2010
Huhtikuu 2010
Maaliskuu 2010
Helmikuu 2010
Tammikuu 2010
Joulukuu 2009
Marraskuu 2009
Lokakuu 2009
Syyskuu 2009
Elokuu 2009
Heinäkuu 2009
Kesäkuu 2009
Toukokuu 2009
Huhtikuu 2009
Maaliskuu 2009
Helmikuu 2009
Tammikuu 2009
Joulukuu 2008
Marraskuu 2008
Lokakuu 2008
Syyskuu 2008
Elokuu 2008
Heinäkuu 2008
Kesäkuu 2008
Toukokuu 2008
Huhtikuu 2008
Maaliskuu 2008
Helmikuu 2008
Tammikuu 2008
Joulukuu 2007
Marraskuu 2007
Lokakuu 2007