Blogi
24.7.2009 - Krampit ja kiristelyt
Oli tuossa viikonloppuna yleisurheilukilpailujen lomassa hieman puhetta krampeista. Hyppääjäkollega valitteli molempien takareisiensä kramppaavan helposti kun lähtee juoksemaan kovaa. Tuhannen taalan kysymys kuuluukin: miksi? Tässä tapauksessa nesteytyspuoli oli kunnossa, joten todennäköisesti syy oli hermolihasjärjestelmän toiminnassa. Muistuipa hänellä mieleen myös alaselän jumittuminen eräässä teknisesti huonossa pituushyppysuorituksessa vastikään. Tämän perusteella todennäköinen syy takareisien kramppialttiuteen löytyy siis alaselästä ja/tai lantion alueelta. Joko hermopinne tai nivelten epästabiliteetti saa aikaan häiriön takareisien hermotukseen, ja lihakset kramppaavat stabiloidakseen nivelen. Kramppaaminen voi johtua myös heikentyneestä aineenvaihdunnasta alueella, mikäli virheasentojen johdosta raajaan kulkevat verisuonet ovat osittain puristuksissa (esim. pohkeet). Joka tapauksessa krampit saa loppumaan, kun korjaa taustalla olevat virheasennot sopivilla liikesarjoilla.
Yleinen venyttelyllä huonosti auki pysyvä lihaskireys liittyy myös monesti nivelten epästabiliteettiin. Keskushermoston ensisijainen tehtävä on suojella niveliä ja muita rakenteita liialliselta kuormitukselta, joten mikäli syvien niveltä tukevien lihasten toimintakyky on heikentynyt, ja vain pinnalliset lihakset (kuten takareidet, etureidet, pohkeet, jne.) ovat käytettävissä, yritetään nivelen epästabiili liike tukea lisäämällä niiden tonusta eli jännittyneisyyttä. Nämä lihakset on kuitenkin suunniteltu toimimaan lähinnä liikuttamistehtävissä (ei tukemistehtävissä), joten ongelmia seuraa ainakin suorituskyvyn laskuna, mutta jopa vamma-alttiutuutena Syklisessä liikkeessä kuten juoksussa etu- ja takareiden lihasten pitäisi pystyä jännittymään ja rentoutumaan koordinoidusti, ja häiriö tässä edellä mainituista syistä johtuen voi johtaa revähdyksiin. Kireydet eivät häviä kuin näennäisesti tai hetkellisesti venyttelemällä tai vahvistamalla suoraan kireitä lihaksia. Ainoa pysyvä konsti on palauttaa nivelten stabiliteetti korjaamalla niiden virheasennot, jolloin pinnalliset lihakset voidaan vapauttaa takaisin omiin tehtäviinsä.
Janne
9.7.2009 - Ruotsalaisten rasitusmurtumat
Ruotsalaisella yleisurheilulla ei mene hyvin. Suurimmat tähdet ovat ns. telakalla vammojensa vuoksi. Esimerkiksi Kallurin sisarukset ovat kärsineet jo pitkään säären rasitusvammoista, jotka ovat äityneet rasitusmurtumaksi asti, eikä kuntoutumista ei ole missään vaiheessa tapahtunut. Miksei? Vamma-aluetta on tuettu metallilevyin ja varmasti hoidettu kaikilla mahdollisilla fysioterapian menetelmillä. Ovatko siskokset (ja muut samasta ongelmasta kärsivät) yksinkertaisesti juosseet liikaa kovalla alustalla? Ihmettelisin jos tämä olisi syynä, koska murtuma on vain toisessa jalassa ja lepo juoksemisesta ei ole vammaa korjannut. Uskoisin että kyseessä on jalan virheellisestä kuormituksesta johtuva tila.
Kallurin tapauksessa lantiokori on kiertynyt vasemmalta (aidan ylittävä jalka) puolen eteenpäin, kun taas hartialinja on kiertynyt vastakkaiseen suuntaan. Tämä virheasento on muodostunut vähitellen toispuoleista lajia harjoitellessa, ja kun tähän on päälle lisätty myöhemmin uralla kova voimaharjoittelu (edelleen kiertyneessä asennossa suoritettuna) niin asento on lukkiutunut tehokkaasti korkkiruuville. Ylävartalon ja lantion kiertynyt asento asettaa myös lonkka, polvi ja nilkkanivelet toispuoleisiin toiminta-asentoihin. Keho joutuu kompensoimaan kävelyliikkeen, juoksuliikkeen tai minkä tahansa liikkeen aikaansaamiseksi tästä toispuoleisesta asennosta. Törmäyksissä (kuten kävelyn ja juoksun kontaktivaiheet) säären yläpuolisten osien liiallisesti kiertynyt asento kohdistaa alaspäin myös itse sääriluuhun kiertovoiman (ns. leikkaava voima), jota luun rakenne ei kykene tehokkaasti vaimentamaan (toisin kuin akselinsa suuntaisia voimia). Ajan saatossa tästä aiheutuu kuormituksessa mikrovaurioita, ja lopulta kun luun korjausmekanismi ei pysy vaurioiden tahdissa, rasitusmurtuma pysäyttää urheilijan. Ainoa pysyvä ratkaisu vammakierteen katkaisemiseksi on mielestäni näiden virheasentojen korjaaminen koko kehon tasolla.
Kun puhutaan luun terveydestä on tietenkin riittävän ja oikeanlaisen rasituksen lisäksi muistettava ravitsemusasiat. Kalsiumin saanti on maitotuotteita käyttävillä länsimaalaisilla usein enemmänkin kuin riittävällä tasolla (vrt. ihmisen luontainen ravitsemus ennen maatalouden keksimistä vielä vajaat 10,000 vuotta sitten), mutta kalsiumtasapainossa (= saanti - eritys) voi olla häiriöitä. Tähän voi liittyä myös riittämätön elimistön D-vitamiinipitoisuus (lue lisää esim. kesäkuun blogista), joka kannattaa testata verikokeella sekä tarpeen mukaan korjata.
Janne
6.7.2009 - Kinesioteippaus ja LGP-terapia
Monet urheilua seuranneet ovat varmasti huomanneet viime vuosien aikana urheilijoiden iholla yleistyneet värikkäät ja erikoisen muotoiset teippaukset. Kirkkaan sininen tai vaikkapa punainen teippi kulkee ihoa myöten takareiden matkan tai tekee lenkin olkapään ympäri. Mitä ihmeen virityksiä nämä ovat? -kysymys on varmasti pyörinyt monen mielessä. Kyseessä näyttäisi olevan yksi viimeisimmistä villityksistä fysioterapian alalla, mutta tämä teippaus eroaa toimintatavaltaan normaalista jäykän urheiluteipin käytöstä esim. nyrjähtäneen nilkan tukemiseksi. Menetelmää kutsutaan kinesioteippaukseksi, ja sen tarkoituksena on vähentää kipua sekä lisätä liikkuvuutta ja lihasvoimaa. Myös monia muita vaikutuksia on esitetty - heikentynyt imuneste- ja verenkierto vilkastuvat, arpikudos pehmenee, nivelen tukevuus paranee, jne. - mutta onko tämä nyt vihdoinkin se ihmehoitokeino, jolla vamma-alttiit urheilijanuorukaisemme pystyvät urheilemaan terveinä?
Ensinnäkin haluaisin tietää, miksi tarvitaan elastista teippiä edellä mainittujen vaikutusten saavuttamiseksi? Kipu häviää kun sitä aiheuttava ärsyke poistetaan (esim. muuttamalla lihaksen kuormitusasentoa), liikkuvuus lisääntyy kun niveltä liikutetaan säännöllisesti sopivalla tavalla, lihasvoima lisääntyy kun lihakseen kohdistuu riittävän usein riittävän suuruisia kuormituksia, imuneste- ja verenkierto vilkastuvat kun alueen nivelet ja lihakset liikkuvat, arpikudos pehmenee myös sopivan liikkeen vaikutuksesta, nivelen tukevuus paranee ennen kaikkea ympäröivien lihasten toiminnan vaikutuksesta. Luettelemani asiat ovat siis kaikki saavutettavissa omalla panostuksella, kun taas teippi tekee kaiken tämän puolestasi. Kumpi kuulostaa houkuttelevammalta vaihtoehdolta?
Entäpä jos muotoilen viimeisen kysymyksen eri tavalla: haluatko olla liikkumiskykysi suhteen teippaajan armoilla vai haluatko päästä liikkeelle ilman pelkoa loukkaantumisesta, missä ja milloin tahansa? Kinesioteippaus ei ole mikään lopullinen ratkaisu urheilijan tai minkään muunkaan kipupotilaan suhteen. Toki sillä voidaan joskus saada aikaan hetkellinen helpotus oireeseen, mutta sen käyttäjä ei ota vastuuta omasta kropastaan, eikä näin ollen todennäköisesti vaivaudu korjaamaan vaivan syytä ja kärsii jatkossakin samasta tai muista tuki- ja liikuntaelimistön virheasennoista johtuvista oireista. Jos siis joudut käyttämään teippausta säännöllisesti pystyäksesi liikkumaan, ei se ole oikeasti korjannut mitään, vaan ainoastaan peittänyt alleen kehon virhetoiminnan. Kyseessä on siis vain taas yksi oireen hoitamiseen tarkoitettu menetelmä, jota tulisi käyttää vain akuuteissa erikoistapauksissa, ei juuri koskaan kroonisissa vaivoissa, joita suurin osa urheilijoidemmekin vammoista on.
Entäpä sitten tuo otsikon toinen kirjainsarja LGP? Lyhyesti kyseessä on alipainehierontalaite, jonka vaikutusmekanismeiksi on mainittu lähinnä paikallisen aineenvaihdunnan lisääntymiseen liittyvät tekijät. Edellisen perusteella voimmekin jo luokitella tämän vain akuutin kudosvaurion kuntoutukseen tarkoitetuksi menetelmäksi, joka ei toimi pidemmällä aikavälillä ennaltaehkäisten tulevia vammoja, jos henkilö ei itse ota vastuuta terveydestään. Toisaalta tässä mainituntyyppisten menetelmien ei ole tarkoituskaan siirtää vastuuta asiakkaalle, koska silloinhan teipin myynti tai LGP:llä kovaan hintaan rullaamisen kysyntä romahtaisivat.
Yhteenvetona: monet fysioterapian hoitomenetelmät (kuten tässä mainitut) voivat olla tukena kudosvaurion korjausprosessissa, mutta ne kaikki perustuvat vain jo kehossa valmiina olevien paranemismekanismien vilkastuttamiseen, eivätkä näin ollen ole monestikaan välttämättömiä. Ainoa keino muuttaa pysyvästi kehon toimintaa on ottaa vastuu omiin käsiinsä ja toimia. "Mitä vähemmän liikut, sitä vähemmän pystyt liikkumaan. Mitä enemmän liikut, sitä enemmän pystyt liikkumaan." --Pete Egoscue
Janne
Selaile vanhoja blogimerkintöjä kuukausittain:
Lokakuu 2010
Syyskuu 2010
Elokuu 2010
Heinäkuu 2010
Kesäkuu 2010
Toukokuu 2010
Huhtikuu 2010
Maaliskuu 2010
Helmikuu 2010
Tammikuu 2010
Joulukuu 2009
Marraskuu 2009
Lokakuu 2009
Syyskuu 2009
Elokuu 2009
Heinäkuu 2009
Kesäkuu 2009
Toukokuu 2009
Huhtikuu 2009
Maaliskuu 2009
Helmikuu 2009
Tammikuu 2009
Joulukuu 2008
Marraskuu 2008
Lokakuu 2008
Syyskuu 2008
Elokuu 2008
Heinäkuu 2008
Kesäkuu 2008
Toukokuu 2008
Huhtikuu 2008
Maaliskuu 2008
Helmikuu 2008
Tammikuu 2008
Joulukuu 2007
Marraskuu 2007
Lokakuu 2007