Blogi
24.3.2008 - Tasapaino ja urheilijan suorituskyky
Pieniä päivityksiä siellä täällä (mm. UKK ja blogin rakenne). Lisää kysymyksiä, omia kokemuksia menetelmästä ja sivujen kehitysehdotuksia saa ja kannattaa lähettää esim. palautelomakkeella. Kiitos tähän mennessä tulleista!
Luin jälleen jokunen päivä sitten jostakin artikkelista, tällä kertaa tohtori Tim Noakes'n (liikuntatieteiden professori Cape Town'in yliopistosta, mm. kirjan Lore of Running kirjoittaja sekä Central Governor Theory'n isä) sanomana, että: "Ei ole mitään perusteita odottaa yhden harjoitteen harjoitusvaikutuksen siirtyvän mihinkään muun tyyppiseen harjoitteeseen. Harjoittelu on täysin spesifistä." Toki tuo kommentti on asiayhteydestään irti, mutta se ei silti kyllä pidä aivan paikkaansa.
Otetaanpa esimerkin vuoksi vaikkapa yksi mieliaiheistani, pikajuoksu, ja mietitään mikä harjoittelu ensinnäkin on spesifistä pikajuoksunopeuden parantamiseksi. Mieleen tulee heti vain yksi harjoite, maksimaalinen pikajuoksu. Mikään muu harjoite ei vastaa voimantuotollisesti ja nivelten liikeratojen puolesta pikajuoksun vaatimuksia. On kuitenkin selvää, ettei nopeus voi kehittyä loputtomiin pelkästään maksimaalisia vetoja juoksemalla. Monotoninen harjoittelu yhdistettynä istumatyöhön/opiskeluun saisi alta aikayksikön aikaan lihaksiston epätasapainoja, kehityksen pysähtymisen ja loukkaantumisia. Lisäksi suurin osa urheilun pariin tulevista on jo valmiiksi epätasapainossa kehon oikean ja vasemman puoliskon suhteen, jolloin toinen puoli tekee valtaosan työstä myös juostessa. Tämä näkyy esim. oikean ja vasemman jalan askelpituuksia vertaamalla. Paremmin toimiva puoli tuottaa suuremman askelpituuden ja siten suuremman nopeuden. Huonommin toimiva puoli ei kykene pysymään vauhdissa mukana, ja nopeus hidastuu (askelpituus lyhenee) aina joka toisella askeleella. Eikö nopeus olisi kehitettävissä korjaamalla lantion virhetoiminta siten, että toinenkin jalka kykenisi toimimaan samalla tavalla kuin toinen? Kyllä. Eikö suorituskyky olisi kehitettävissä korjaamalla myös paremman puolen rajoitteet ja koko kehon yhteistoiminta (myös ylävartalon osalta)? Kyllä. Korjaantuvatko nämä epäkohdat spesifillä harjoittelulla eli maksimaalisella pikajuoksulla? Eivät, vaan jopa pahenevat ja johtavat loukkaantumisiin, jotka taas heikentävät suorituskykyä pakottamalla urheilijan lepoon. Kaipaat varmasti perusteluja, joten niitä seuraavassa osassa.
Vielä kuitenkin toinen esimerkki aivan toisentyyppisestä urheilulajista. Golf on laji, jossa lyötivoiman lisäksi on suuri taitokomponentti määräämässä suorituskykyä. Voidaanko siihenkin vaikuttaa lihastasapainoa korjaamalla? Kyllä ja samoin voidaan lyöntivoimaan. Ja nämä muutokset voivat olla välittömiä tekemällä muutaman liikkeen ja/tai muuttamalla hieman lyöntiasentoa. Tähän ei siis tarvita yhtään lajin kannalta spesifistä lyöntiharjoittelua. Jos olet golfin harrastaja, saat seuraavassa osassa nämä vinkit kokeiltavaksesi.
Janne
16.3.2008 - Poskiontelotulehdukset ja antibiootit
Lancetissa julkaistussa yhdeksän kokeen analyysissä (yhteensä 2600 potilasta) kävi ilmi, että antibiootit ovat tehoton hoito poskiontelotulehdukseen; myös yli 7 päivää kestäneissä tapauksissa. 1-5 % väestöstä saa vuosittain poskiontelotulehduksen, ja heistä 90 %:lle määrätään antibioottikuuri - siis täysin turhaan. Haittavaikutukset ovat selvät, sillä antibiootit eivät rajaa tuhoalueen ulkopuolelle suoliston hyviä bakteereja, joita tarvitaan mm. tehokkaan immuunijärjestelmän ylläpidossa. Uutisessa ei mainita, mikä sitten olisi hyvä hoito toistuvista poskiontelotulehduksista kärsivälle.
Terveellisellä ravinnolla ja riittävällä veden saannilla on tietenkin tärkeä tehtävä mm. limakalvojen sopivan kosteuden sekä erilaisten vasta-aineiden säilyttämiseksi bakteerien loitolla pitämiseksi. Toinen ja täysin unohdettu tekijä poskiontelojen terveydelle on pään asento. Huono ryhti johtaa lähes aina pään virheelliseen asentoon, jolloin poskionteloiden normaali valuminen heikkenee. Hidastunut valuminen johtaa siihen, että bakteereja ehtii kertyä paikalle enemmän, jopa siihen pisteeseen, että ne saavat yliotteen limakalvojen puolustusjärjestelmistä. Tulehdus on valmis. Yksinkertaisesti korjaamalla pään asento sellaiseksi, että poskiontelot pääsevät tyhjentymään ylimääräisestä nesteestä, johtaa tulehduksen paranemiseen. Jos poskiontelosi tuntuvat tukkoisilta ja epäilet tulehdusta, kokeile ensin mennä seisomaan kantapäät ja selkä seinää vasten. Huomaa kuinka pää ei kosketa seinää ellet vedä sitä lihaksilla taakse. Tässä konkreettinen syy vaivaan.
Pikakorjaus tapahtuu kääntämällä isovarpaat vastakkain (kantapäät edelleen seinää vasten ja erillään), jännittämällä etureidet ja rentouttamalla vatsa ulos. Seiso tässä asennossa vähintään 5 minuuttia, ja huomaa kuinka pää alkaa itsestään lähestyä seinää vaikka et sitä sinne vetäisi. Kun pään asento on muuttunut riittävästi, huomaat myös todennäköisesti kuinka kurkkuun alkaa valumaan nestettä poskionteloista. Toista tämä pari kolme kertaa päivässä, ja oireiden pitäisi helpottaa nopeasti (jos ei, on ehkä syytä käväistä lääkärissä). Muista kuitenkin, että jos haluat pään pysyvän oikeassa asennossa koko päivän, pitää koko vartalon lihastasapaino palauttaa yksilöllisellä ohjelmalla.
Janne
11.3.2008 - Ajatuksilla on väliä
Egoscue-menetelmässä korostetaan aina luottamista omaan kehoonsa, ja sen myötä myös sen kykyyn parantaa itsensä, kun sille vain tarjotaan oikeat päivittäiset ärsykkeet. Jos et usko että voit parantua, on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta parantua. Miksi? Koska keho ja mieli toimivat yhteistyössä. Jos ajatusprosessi on vaiheessa: "Ei näistä liikkeistä voi olla hyötyä, koska ne ovat niin yksinkertaisia ja minun ongelmani niin monimutkaisia - hermovaurioita, nivelrikkoa, kulumaa ja plaa plaa plaa" eivät keho ja mieli ole myöskään yhteistyössä liikkeitä tehdessä, ja hyöty jää huonommaksi kuin jos ajatus kulkee jo tähän malliin: "Minä pystyn itse parantamaan itseni luottamalla vain omiin vaistoihini."
Moni harrastaa myös liikuntaa; viikottaiselle sauvakävelylenkille lähdetään hammas irvessä ja aerobisen kunnon sekä verenpaineen kohentaminen mielessä. Tulokset ovat yleensä huonoja. Miksi? Koska fyysinen keho harrastaa sinänsä hyödyllistä liikuntaa, mutta mieli ei ole mukana hauskanpidossa. Tähän on ainakin kaksi ratkaisumallia: 1) vaihda liikuntamuoto sellaiseen joka oikeasti on hauskaa tai 2) vaihda asennetta; lähde lenkille siksi, että pääset nautiskelemaan kevätauringon valaisemista maisemista tai lintujen bongaamisesta sen sijaan, että olet baanalla lääkärin määräyksestä puuskuttamassa. Huomaat tuloksissa varmasti valtavan eron.
Kaikki edellä kirjoitettuhan on vuosituhansien ajan tiedettyä viisautta, mutta nyt tiedekin on pääsemässä kärryille. Psychological Science -lehdessä helmikuussa vuonna 2007 julkaistussa tutkimuksessa "Mind-Set Matters: Exercise and the Placebo Effect" tämä ilmiö sai tukea. Tutkimusasetelma oli yksinkertainen: 84 hotelleissa työskentelevää siivoojaa jaettiin kontrolleihin ja mielen voiman iskujoukkoon. Iskujoukkoon kuuluville kerrottiin, kuinka hotellihuoneiden siivoaminen on hyvää liikuntaa ja täyttää kansalliset suositukset aktiivisesta elämäntyylistä. Kontrollit saivat tyytyä työskentelemään entiseen malliin, vain työskentelyn ilosta. 4 viikon kuluttua siivoojien, jotka uskoivat saavansa työstään riittävän päivittäisen liikunta-annoksen, paino oli pudonnut, verenpaine laskenut, vyötärön ympäryksen suhde lantion ympärykseen laskenut ja painoindeksi laskenut. Kontrolliryhmällä muutoksia ei ollut. Ryhmien aktiivisuustaso säilyi samana. Ainoa ero oli ajattelutavassa. Aika siistiä.
Janne
6.3.2008 - UKK ja akupunktio
Lisäsin nyt Tietopankkiin myös muutamia useimmin kysyttyjä kysymyksiä lyhyine vastauksineen.
Akupunktio on nousemassa suosituksi kivunhoitomenetelmäksi - myös urheilijat käyttävät sitä nykyään paljon monien vaivojen hoidossa. Olen kuullut paikallisen valmentajan suosittelevan sitä mm. penikkatautiin. Tässä piilee kuitenkin vaara, yhtälailla kuin särkylääkkeiden jatkuvalla käytöllä oireiden peittämisessä. Kun kipua ei ole, pystyy urheilija jatkamaan alueen rasittamista ja pahimmassa tapauksessa vaiva pääsee huomaamatta etenemään rasitusmurtuman asteelle tai ilmenee jossain toisaalla kehossa. Ei akupunktio korjaa jalan biomekaanisesti virheellistä kuormittumismallia juoksuaskeleessa. Lihakset ohjaavat jalan toimintaa, ja vain urheilija itse voi ohjata omia lihaksiaan.
Jatkuvat loukkaantumiset ja "vamma-alttius" muodostavat mielestäni ylivoimaisesti suurimman syyn siihen, miksi urheilijat eivät kehity. Harjoittelua joudutaan jatkuvasti säätämään ja keventämään loukkaantumisten tai loukkaantumisten pelon johdosta. Lahjakkuuksia kyllä Suomessakin riittää, mutta he eivät valitettavasti pääse nykyisellä valmennusjärjestelmällä kokeilemaan fyysisen suorituskykynsä rajoja.
Janne
Selaile vanhoja blogimerkintöjä kuukausittain:
Lokakuu 2010
Syyskuu 2010
Elokuu 2010
Heinäkuu 2010
Kesäkuu 2010
Toukokuu 2010
Huhtikuu 2010
Maaliskuu 2010
Helmikuu 2010
Tammikuu 2010
Joulukuu 2009
Marraskuu 2009
Lokakuu 2009
Syyskuu 2009
Elokuu 2009
Heinäkuu 2009
Kesäkuu 2009
Toukokuu 2009
Huhtikuu 2009
Maaliskuu 2009
Helmikuu 2009
Tammikuu 2009
Joulukuu 2008
Marraskuu 2008
Lokakuu 2008
Syyskuu 2008
Elokuu 2008
Heinäkuu 2008
Kesäkuu 2008
Toukokuu 2008
Huhtikuu 2008
Maaliskuu 2008
Helmikuu 2008
Tammikuu 2008
Joulukuu 2007
Marraskuu 2007
Lokakuu 2007