Blogi
27.10.2009 - Myydään kirja
Myydään pois uuden painoksen tieltä kirja Anatomy Trains - Myofascial Meridians for Manual and Movement Therapists (Thomas Myers, 2001). Erittäin hyvä kirja kaikille ihmiskehon toiminnasta kiinnostuneille (liiketerapeutit, hierojat, fysioterapeutit, muut manuaalisen terapian ammattilaiset tai harrastajat). Kertoo käytännössä kuinka keho on yksi kokonaisuus ja yksittäiset lihakset vain osia jatkumoa. Paljon havainnollisia kuvia ja esimerkkejä. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä!
Janne
24.10.2009 - Akillesjänteen jäljillä
Yritän seuraavassa juttusarjassa selittää näkemyksiäni eri rasitusvammojen taustalla olevista mekanismeista. Sarjan ensimmäisessä osassa keskitytään akillesjänteen vaivojen taustalla toimiviin tekijöihin. Oikeanpuoleisessa kuvassa on esitetty pohkeen lihaksisto takaapäin, jotta olisi helpompi ymmärtää, miksi esimerkiksi akillesjänne on niin yleinen vamman kohde. Akillesjänne yhdistää pohkeen suurimmat lihakset (päällimmäisenä kaksoiskantalihas ja sen alle jäävä leveä kantalihas) kantaluuhun ja toimii näin kehon voimakkaimman vipumekanismin taustalla. Jokaisella kävelyaskeleella koko kehon paino siirretään kohti seuraavaa askelta tämän jänteen avulla. Juoksussa vaikuttavan voiman määrä vielä moninkertaistuu. Onko siis kummakaan, että tämä jänne kärsii usein tulehduksista ja jopa repeämistä? Itseasiassa se on koko kehon voimakkain jänne ja kestää uskomattomia määriä rasitusta pitkittäissuunnassa, joten se on nimenomaan suunniteltu kovaan rasitukseen. Krooniset ongelmat jänteessä kielivätkin liiallisen rasituksen sijaan virheellisestä rasituksesta, eli ei-pitkittäissuuntaisesta rasituksesta. Tämän alkuperä taas löytyy anatomiaa hieman lähemmin tutkimalla.
Yleensähän keskitytään vain kipukohtaan, eli tässä tapauksessa akillesjänteeseen lähellä sen kiinnityskohtaa kantaluussa, mutta silloin nähdään vain osa kuvasta. Jännettä ylöspäin seuraamalla tullaan ensin kaksoiskantalihaksen lihasrunkooon (leikattu kuvasta pois), mutta tämän jälkeen lihas haarautuukin taas kahdeksi jänteeksi, jotka kiinnittyvät reisiluun alaosassa sijaitseviin sisempään ja ulompaan nivelnastaan. Lihas siis kulkee myös polvinivelen yli, ja tämä saa aikaan mielenkiintoisia vaikutuksia. Nimittäin mikä tahansa polven asentovirhe johtaa nyt myös muutokseen kaksoiskantalihaksen kahden jänteen sijainnissa suhteessa toisiinsa, suhteessa lihasrunkoon ja suhteessa akillesjänteeseen. 
Jos polvinivel esim. kiertyy siten, että sääriluu ja jalkaterä osoittavat ulospäin suhteessa reisiluuhun ja polvilumpioon (kuva vasemmalla), syntyy kaksoiskantalihakseen ja näin myös akillesjänteeseen kiertoliikettä. Tämä kiertoliike yhdistettynä pitkittäissuuntaiseen rasitukseen kävellessä/juostessa saa aikaan tasaisen vedon sijaan repäiseviä ja leikkaavia voimia jänteeseen, ja nämä voivat saada aikaa vähitellen mikrovaurioita, tulehdusta ja jänteen heikkenemistä.
Voit demonstroida tapahtuvaa mekanismia esim. käsipyyhkeellä, jonka alemmat päät on puristettu yhteen (vaikkapa polvien väliin) = akillesjänne, ja ylemmän pään kulmat ovat puristetuina oikean ja vasemman käden nyrkeissä = kiinnityskohdat reisiluun nivelnastoihin. Myös paperista leikattu tasasivuinen kolmio käy hyvin tarkoitukseen (kärki alaspäin). Normaalia toimintaa mallintaaksesi vedät vain molemmilla käsillä suoraan ylöspäin ja huomaat, kuinka lihakseen kohdistuu suora venytys. Polven kiertoasennon vaikutusta voit havainnollistaa siirtämällä vasenta kättä eteenpäin ja oikeaa taaksepäin, jolloin huomaat kuinka pyyhe/paperi kiertyy koko matkalta. Nyt kun vedät käsillä ylöspäin, vaikuttaa lihaksessa ja jänteessä suoran vedon lisäksi tästä kiertoasennosta aiheutuva leikkaava voima.
Muitakin polven asentovirheitä voi olla saman vaivan taustalla - polvi voi esim. taipua liikaa sisään tai ulos (ns. pihtipolvi ja länkisääri) johtuen lonkkanivelen virhetoiminnasta. Rasitus kohdistuu tällöin epätaisesti jänteen ulko- tai sisäreunalle. Heikentynyt jalkaterän lihasten ja holvirakenteiden toiminta voi vaikuttaa jänteen kuormitussuuntaan vastaavasti alhaaltapäin (nilkan liiallinen pronaatio tai supinaatio), mutta yleensä näidenkin alkuperä on jalkaterän sijaan lonkkanivelen virheellisessä toiminnassa, mikä ohjaa kuormituksen joko liiallisesti jalkaterän ulko- tai sisäsyrjälle. Pienet jalkapohjan ja säären lihakset eivät tätä jaksa yksin vastustaa, ja nilkan/jalkaterän muoto sopeutuukin vähitellen epätasaiseen ylhäältäpäin tulevaan kuormitukseen. Tämän vuoksi myöskään tukipohjalliset eivät yksinään korjaa ongelmaa, vaan ainoa pysyvä ratkaisu on palauttaa koko kineettisen ketjun oikeanlainen toiminta yhdessä polven ja nilkan/jalkaterän kanssa.
Jos olet siis kärsinyt kroonisista akillesjänteen kivuista, pohkeiden kireydestä tai muista alueen rasitusvammoista, eikä venyttely tai pohkeiden jumppaaminen ole tuonut haluttuja tuloksia, kannattaakin seuraavaksi siirtää katse peilin kautta polviin, ja kysyä itseltään: mikä tässä kuvassa häiritsee? Näyttääkö toinen polvi erilaiselta? Toimiiko koko ketju nilkasta polven kautta lonkkaniveleen synkronisoidusti eli yhteistyössä, vai onko ketju kiertynyt tai vääntynyt? Epäsymmetrinen polvien asento tai molemminpuolinen asentovirhe on mahdollista korjata pisteeseen, jossa oire häviää. Voit aloittaa korjaamisen vaikkapa alla olevan videon liikesarjalla ja tarkistamalla muuttuiko polvien asento liikesarjan vaikutuksesta. Jos asento muuttui, huomaat myös välittömän eron oireessa (sen voimakkuudessa ja/tai sijainnissa). Jos asento ei muuttunut, on jokin muu lihastoiminto virheasennon taustalla ja tarvitset eri työkalut sen korjaamiseksi (tai lisäoppia nykyisten työkalujen oikean käyttötekniikan omaksumiseksi).
Janne
18.10.2009 - Valmentamisesta
Luin eräästä artikkelista kuvauksen urheiluvalmentajasta, jonka haluan nostaa esille tässä: "Valmentajat ovat usein erittäin herkkiä, eivätkä pidä ihmisistä, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä. He eivät myöskään pidä muutoksesta, joten jos he tekivät jotakin 30 vuotta sitten, kun he itse pelasivat tai urheilivat, niin noin sen pitää tapahtua nytkin. Sillä ei ole mitään väliä, että tiedämme nyt tuon olleen jopa tuloksia heikentävä tapa. Väliä on vain sillä, mistä he pitävät tai mihin he ovat tottuneet." Valitettavasti näinhän asianlaita taitaa valtaosin olla, ei vain urheiluvalmennuksessa vaan monella muullakin alalla. Miten ihmeessä voimme edistyä, jos valtaosa ihmisistä ajattelee näin? Vastaus: hitaasti.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että yleisurheilussa valmentajanakin nykyään toimiessani, minulla ei ole tuota historian taakkaa edistyksen esteenä. Miksi? Koska olin ns. poissa kuvioista sen ajan, jolloin normaalisti käydään läpi liiton valmentajakurssit ja opetellaan siis valmentamaan oikein. Olin poissa etsimässä ratkaisua vammakierteeseeni, johon perinteinen valmennuslinja oli johtanut. Nähdäkseni olin ollut nuoruuteni valmennuksessa, joka oli ehkä toiminut vielä 30 vuotta aikaisemmin, mutta jota vain väen väkisin yritettiin soveltaa yhä, vaikka tulokset olivat mitä olivat. Se johti minun urheilu-urani ennenaikaiseen päättymiseen, mutta sai aikaan myös nälän oppia uusi tapa valmentaa. Olen kerännyt tietoa lähinnä englanninkielisestä kirjallisuudesta, koska halusin päästä irti historian kahleista. Kerätessäni tietoa olen ottanut käyttöön sen, mikä on toiminut ja sivuuttanut sen, mikä ei selvästikään ole toiminut, riippumatta dogmasta. Olen yrittänyt löytää yhteisiä asioita menestyksekkäiden valmentajien toimintamalleista sen sijaan, että olisin etsinyt eroja.
En väitä edelleenkään tietäväni kaikkea, enkä väitä etteivätkö kotimaisetkaan valmentajat tietäisi mitä he tekevät. Tunnen monta erittäin pätevää kotimaista valmentajaa, joiden työtä arvostan suuresti. Väitän kuitenkin että olen löytänyt monessa suhteessa valtavirtaa paremman tavan valmentaa - tavan joka kykenee kehittymään jatkuvasti, mutta ei kuitenkaan heilahda jokaisen tuulenvireen mukana. Muutamia valmennusfilosofiani peruskiviä ovat (järjestys mielivaltainen):
1) Valmennettavani eivät ole minua varten, vaan minä heitä varten (en tarvitse enkä halua gurun mainetta)
2) Uskon että on parempi tehdä niin vähän kuin tarpeellista sen sijaan että tehtäisiin niin paljon kuin mahdollista (tehdään mieluummin tehokkaasti vähän aikaa kuin puolivaloilla tuntikausia; lepopäiviä pitää uskaltaa pitää, mutta lepo ei tarkoita sängyssä makaamista)
3) Jos sama tulos voidaan saavuttaa tekemällä 10 asiaa eri tavalla ja yksi asia samalla tavalla, niin keskityn tuohon yhteen asiaan sen sijaan, että sotkisin sopan eri valmentajien tarjoamilla kymmenillä höysteillä (esim. pikajuoksijan pitää juosta kovaa ja keihäänheittäjän heittää keihästä jos haluaa saavuttaa täyden kapasiteettinsa)
4) Harjoittelun pitää olla hauskaa (jos ohjelmassa lukee: 10 km juoksulenkki, eikä urheilija pidä nylkyttämisestä, ei tuosta lenkistä ole sitten yhtään mitään hyötyä; aina löytyy yksilölle sopiva tapa saavuttaa haluttu fysiologinen vaste siten, että samalla on hauskaa)
5) Harjoittelun pitää kehittyä urheilijan kehittyessä (sama ohjelma ei toimi seuraavana vuonna, mutta toisaalta muutosten ei tarvitse olla suuria; liian suuret tai jatkuvat muutokset syövät pohjaa ja uskottavuutta valmennukselta)
6) Tärkeintä on luottamus omaan valmentautumiseen, jota tulokset pönkittävät tai murentavat (jos tulokset eivät ole pönkittäviä, vaihda valmentajaa!)
Miksi suosittelin vaihtamaan valmentajaa, jos tulokset eivät tyydytä? Koska valmentajat eivät pidä muutoksesta, ja tulokset taas eivät muutu ilman muutoksia valmennuksessa ;-)
Janne
8.10.2009 - Palander
Kalle Palanderilla ei tunnu nyt millään onnistuvan kuntoutuminen jo pitkään vaivanneesta säären rasitusmurtumasta. Harmittaa hänen puolestaan, koska tiedän että kyseessä on erittäin kunnianhimoinen ja reilu urheilija, joka tekee mitä vain päästäkseen takaisin rinteeseen laskemaan täysillä muiden maailman huippujen kanssa. Ihmetyttää vain miksei vammaa ole saatu hoidettua kuntoon. Onko syynä vain Kallen malttamattomuus lajin pariin palaamisessa vai onko taustalla muita tekijöitä, jotka hidastavat normaalia paranemisaikataulua? En voi tietää varmasti, mutta olettaisin että pelkästään monoja ei ole syyttäminen.
Pitää muistaa että alppihiihtäjän elämä tapahtuu kuitenkin valtaosin rinteiden ulkopuolella, ja sääriluu kuormittuu myös tällöin. Kuormituksen laatu taas määrää pitkälti sen, mitä tapahtuu murtumakohdan paranemisen suhteen. Jos kävellessä kantapää iskeytyy maahan epävakaassa asennossa, ei sääriluuhun kohdistuva isku auta paranemisessa, vaan pikemminkin estää paranemisen. Mitä sitten tarkoitan epävakaalla asennolla? En ole tehnyt Kallelle kävelyanalyysiä tai muutakaan toiminnallista testausta (toivon että joku häntä hoitavista asiantuntijoista on!), mutta epävakaalla asennolla tarkoitan esim. liiallista nilkan inversiota jalan iskeytyessä maahan (= ulkoreuna edellä), mikä taas saa yleensä alkunsa ulkokierrosta lonkkanivelessä ja liittyy monesti lantiokorin kallistumiseen taakse heikentyneiden lihastoimintojen johdosta. Tämä on voinut alkaa kompensaationa jalan ensimmäisen vamman aikana, jolloin rasitusta on pitänyt välttää, ja lihaksisto on päässyt heikkenemään varsinkin syvempien lihaskerrosten osalta. Kun Kalle sitten on palannut kuormittamaan jalkaansa, aluksi vain normaalissa kävelyssä, on syntynyt epävakaus pitänyt huolen siitä, että jokainen kävelyaskel aiheuttaa vain lisää mikrovaurioita ongelmakohtaan. Lisäksi heikentynyt lonkkanivelen toiminta voi aiheuttaa sen, että laskuasentoon päästäkseen Kalle joutuu koukistamaan enemmän polvea ja nilkkaa, painaen säärtä entistäkin kovemmin monon reunaa vasten (korjaa jos olen väärässä, koska en todellakaan ole alppihiihdon asiantuntija). Joka tapauksessa, ensimmäisen vamman seurauksena syntynyt lantion toiminnan puoliero saattaa olla nyt pitkittyneen paranemisprosessin taustalla.
No mitä Kalle (tai sinä joka olet mahdollisesti samantyyppisessä tilanteessa) voisi tehdä asian selvittämiseksi. Aloittaisin seisomalla shortsit jalassa peilin edessä ja hakisin normaalin seisoma-asennon, jossa olo tuntuu kotoisalta (astele vaikka vähän aikaa paikallaan ja pysähdy). Katso mihin suuntiin jalkateräsi osoittavat; muualle kuin menosuuntaan on merkki epätasapainosta ylempänä ketjussa. Siirrä sitten katse polviin; osoittavatko ne jalkaterien suuntiin vai johonkin muualle, onko puolieroa? Katso seuraavaksi lantiota; huomaatko että se näyttää jotenkin kiertyneeltä tai toispuoleiselta? Kävele seuraavaksi avojaloin hetken aikaa keskittyen siihen, mikä kohta edellä jalkaterä osuu maahan, miten paino siirtyy jalkaterässä askelsyklin aikana ja tuntuuko askel sulavalta ja tasapainoiselta vai onko meno vaappuvaa ja toispuoleista. Mieti sitten oletko viimeisen kuukauden aikana tuntenut muita tähän "syndroomaan" liittyviä tuntemuksia: kipua tai jäykkyyttä alaselässä, kireyttä takareidessä tai nivusessa tai yläselässä/hartioissa. Löytyneet puolierot ja tuntemukset lihaksistossa ovat tärkeitä johtolankoja selvitettäessä vamman pitkittymisen syytä, koska keho on kokonaisuus, jossa mikään osa ei ole irrallaan toisesta. Seuraavaksi pitäisikin sitten tehdä jotain puolieron korjaamiseksi eli muistuttaa lihaksistoa miten lantio stabiloidaan kävellessä siten, että jalka toimisi optimaalisesti iskun vaimentavana jousena sen sijaan, että se kopsahtaa maahan jäykkänä kankena. Yksilöllinen analyysi ja ohjelma ovat Kallen tilanteessa ehdottoman tarpeellisia nopeiden tulosten saamiseksi, mutta kirjassa Pain Free suositellaan tätä liikesarjaa käytettäväksi alku- ja loppuverryttelynä alppihiihtäjille ongelmien ennaltaehkäisyksi.
Tehtyäsi liikesarjan (muista tehdä liikkeet huolella ohjeiden mukaisesti ja annetussa järjestyksessä) pitäisi seisoma-asennon ja kävelyn tuntua heti tasapainoisemmalta ja vakaammalta. Jos huomasit kipeän puolen toimivan kävellessä aikaisemmin kuin rautakanki, pitäisi senkin liikkua nyt sujuvammin eteen-taakse-linjassa nilkan, polven ja lonkan toimiessa paremmin yhteistyössä. Kun sääri saa apua ala- ja yläpuolisilta rakenteilta iskunvaimennuksessa ja lonkkanivel antaa paremmin periksi hyvän laskuasennon saavuttamiseksi, on mahdollista päästä nopeammin takaisin iskuun kuin jos tämä kivi jätetään kääntämättä keskittymällä vain kipukohdan toistuvaan leikkamiseen ja hoitamiseen.
Janne
Selaile vanhoja blogimerkintöjä kuukausittain:
Lokakuu 2010
Syyskuu 2010
Elokuu 2010
Heinäkuu 2010
Kesäkuu 2010
Toukokuu 2010
Huhtikuu 2010
Maaliskuu 2010
Helmikuu 2010
Tammikuu 2010
Joulukuu 2009
Marraskuu 2009
Lokakuu 2009
Syyskuu 2009
Elokuu 2009
Heinäkuu 2009
Kesäkuu 2009
Toukokuu 2009
Huhtikuu 2009
Maaliskuu 2009
Helmikuu 2009
Tammikuu 2009
Joulukuu 2008
Marraskuu 2008
Lokakuu 2008
Syyskuu 2008
Elokuu 2008
Heinäkuu 2008
Kesäkuu 2008
Toukokuu 2008
Huhtikuu 2008
Maaliskuu 2008
Helmikuu 2008
Tammikuu 2008
Joulukuu 2007
Marraskuu 2007
Lokakuu 2007