Blogi
28.11.2009 - Liikuntariippuvuus?
Keskiviikon Keskisuomalaisessa oli juttu otsikolla: "Liikuntariippuvuus: Liika treeni koukuttaa".
Kyseessä oli liikuntatieteiden gradun antamien "hälyyttävien" tulosten raportoinnista: joka viides
keskisuomalainen kuntosaliharjoittelija kärsii liikuntariippuvuudesta. Hmmm... kysyttiinköhän tutkimukseen
osallistuneilta edes, että kärsivätkö he harrastuksestaan (liikuntariippuvuudesta)? Miten liikuntariippuvuus
määritellään, ja mikä tekee siitä negatiivisen asian? Jokainen meistä on riippuvainen liikunnasta - jos
emme liiku, emme kohta enää halua liikkua ja lopulta edes pysty liikkumaan. Tuki- ja liikuntaelimistön
toiminta- ja suorituskyky kehittyy ja säilyy vain sitä säännöllisesti käyttämällä. Liikkuminen on elinehto, joten siihen
muodostuvan "riippuvuuden" tutkiminen kuulostaa aika hassulta minun korvaani, varsinkin aikana jona
liikumme vain murto-osan siitä mitä esi-isämme**
Tutkimuksen suorittaneelta Salla Muuriselta kysyttiin lopuksi, että kumpi on pahempaa: sohvan pohjalla
makoilu vai ylenmääräinen hikoilu? Vastaus: "Itse koen, että liikuntariippuvuus on haitallisempaa,
koska se on jo suoraan itsessään sairaus, johon sisältyy erilaisia henkisiä ja fyysisiä oireita..."
Ai, siis olemme kaikki perimmiltään sairaita, koska olemme liikkumisesta riippuvaisia? Ja mitähän
ne nämä haitalliset oireet, joista puhumme, ovat? Jutussa mainittiin pakonomainen liikunnan harrastaminen
huolimatta flunssasta, krapulasta tai kivusta. Kieltämättä on riskialtista suorittaa raskasta liikuntaa
edellämainituissa tapauksissa, mutta kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: yhden tai kahden himoliikkujan
äkkikuolema vuodessa vai satojentuhansien sohvaperunoiden lääkitseminen statiineilla, verenpainelääkkeillä,
masennuslääkkeillä ja tietenkin vielä statiinien aiheuttamien kipujen hoito kipulääkkeillä? Alkoholilla
ja roskaruoalla suoritetun "itselääkinnän" haitoista puhumattakaan. Tehtiinkö
jutun otsikoinnilla kärpäsestä härkänen ja annettiin taas vain lisää tekosyitä sohvaperunoille elämäntapansa
jatkamiseksi?
** Luen parhaillaan kirjaa: Born to run (C. McDougall), jossa kerrotaan Meksikon kaukomailla yhä elävästä
alkuperäiskansasta Tarahumaroista (alkup. Rarámuri - juoksevat ihmiset). Tarahumarat, ja heitä edeltäneet metsästäjä-keräilijät,
ovat joutuneet liikkumaan nykystandardein uskomattomia määriä metsästys- ja ruoankeruumatkoillaan. Saaliseläin on monesti
pitänyt kirjaimellisesti juosta hengiltä, ja tämä on tarkoittanut jopa useiden satojen kilometrien lähes
yhtäjaksoisia juoksusuorituksia vaikeissa maastoissa. Tarahumaroilla ei ole Adidaksen uusimpia geeli-iskunvaimennuksella ja
pronaatio-ohjauksella varustettuja juoksukenkiä, vaan he käyttävät (nykyisin) vanhoista autonrenkaista
leikattuja kuluneita kumin palasia, jotka sidotaan jalkapohjiin narulla (ks. kuva
Masai'n käyttämistä vastaavista "kengistä"). Tarahumaroilla ei ole kroonisia rasitusvammoja,
ja jopa vanhukset suorittavat uskomattomia vaelluksia jyrkillä vuorenrinteillä ongelmitta, koska heille ei ole kerrottu liian
liikkumisen vaaroista tai siitä, että vanhuksen ei pitäisi pystyä liikkumaan enää samalla tavalla kuin
nuoren urheilijan. Kärsivätkö Tarahumarat liikuntariippuvuudesta? Kyllä ja ei - riippuu ilmeisesti keneltä kysytään!
Janne
26.11.2009 - Magneettikuvien hyöty selkäkipupotilailla?
Tässä linkki klassiseen 1994 julkaistuun tutkimukseen The New England Journal of Medicine -lehdessä.
Tutkimuksessa kuvattiin 98 oireettoman henkilön lanneranka, ja löydöksenä oli 52 %:lla vähintään yksi välilevyn pullistuma (muista
löydöksistä puhumattakaan)! Olisiko jo syytä jättää kalliiden kuvausmenetelmien käyttö ääritapauksiin ja siirtyä "tavallisten" selkäpotilaiden
kanssa hoitamaan oleellista eli tuki- ja liikuntaelimistön virhetoimintaa (jonka näkee muuten paljaalla silmällä)?
Janne
25.11.2009 - Mikä on Egoscue?
Moni kysyy: mikä on Egoscue ja mihin se perustuu? Tähän on monesti vaikea antaa yhtä lyhyttä ja ytimekästä vastausta,
mutta tässä Pete Egoscuen selitys kroonisen kivun syystä ja Egoscue-menetelmästä:
Sinä et liiku riittävästi välttääksesi kehosi ja kokonaisterveytesi rapistumisen. Ja kun sitten liikut,
johtuen tästä akuutista "liikenälkiintymisestä", käyttämäsi liike sotii kehon oikeaa toimintatapaa vastaan jokaisella askeleella jonka otat...
Kun lopetamme jonkin (lihas-)toiminnon käyttämisen, se vaipuu lepotilaan, vähän kuten vaihtolämpöisten eläinten horrostila.
Meidän onneksemme virheellisesti toimiva lihas ei kuitenkaan uinu ikuisesti. Se vain odottaa kärsivällisesti, että se herätettäisiin
ja sitä muistutettaisiin siitä, mitä sen oikeasti pitäisi tehdä. Ja tämä on Egoscue-menetelmän tavoite. Me annamme
keholle herätyshuudon tutustuttaaksemme sen uudelleen uinuviin toimintoihinsa. Säännöllisen liikesarjan avulla kerromme
lihaksille: "Ei noin, vaan näin." Keho muistaa hyvin lyhyessä ajassa, ja toiminto palautuu.
Mikä tekee sitten Egoscuesta paremman kuin jokin muu menetelmä? Jälleen kerran on vaikea antaa tyhjentävää
vastausta tietämättä, mihin verrataan, mutta yksi keskeinen tekijä on tämä. Egoscue on asiakaslähtöinen liiketerapiamuoto,
kun taas fysioterapia ja monet muut ovat ns. asiantuntijalähtöisiä hoitomuotoja. Kukaan muu ei tiedä enempää sinun
kehostasi kuin sinä itse. Täten kaikki terapiat, joissa ulkopuolinen asiantuntija sanelee hoitosuunnitelman (tai suorittaa hoidon) ilman
asiakkaan aktiivista osallistumista, on tuomittu epäonnistumaan pitkällä aikavälillä. Sinun täytyy itse olla ohjaksissa ja lopulta myös vastuussa
omasta terveydestäsi, mikäli haluat hyviä ja pysyviä tuloksia. Menetelmän nimellä ei ole niin suurta merkitystä
kuin tavalla, jolla sitä sovelletaan yksilöön (asiakas- vs. asiantuntijalähtöisyys).
Janne
10.11.2009 - Miksi polvea jomottaa?
Sport-lehden numerossa 10/09 oli sportklinikka-palstalla seuraavanlainen kysymys lääkärille:
Juoksulenkkien ja reippaiden jumppien jälkeen polviini alkaa sattua. Kipu on enemmän särkevää
tai jomottavaa kuin vihlovaa. Se kestää lenkin jälkeen muutaman tunnin ja tuntuu erityisesti kyykistyessä.
Saliharjoittelu tai rauhalliset tunnit kuten pilates eivät aiheuta ongelmia. Voiko kyseessä olla jalan
virheasennosta, joka heijastuu polveen? Olisiko sitä syytä korjata esim. tuetuilla lenkkareilla? Juoksija-Justiina
Lääkäri vastaa:
Kuvaamasi polvikipu viittaa rasitusvammaan, sillä kipu ilmenee nimenomaan kovassa rasituksessa ja erityisesti silloin,
kun treeni kuormittaa jalkoja. Kipu voi tulla polven sisältä eli nivelestä tai polven ympäristön pehmytkudoksista.
Ilman tarkempaa tutkimusta on vaikea päätellä, kummasta kipu on peräisin.
Koska oireet ilmeisesti helpottavat silloin, kun et harrasta liikuntaa, polvet kannattaisi tutkia kivun tuntuessa eli
heti treenin jälkeen. Olen joskus pyytänyt potilasta tulemaan uudelleen vastaanotolle heti kuntoilun jälkeen, jotta
pystyisin paremmin selvittämään, mikä kohta oireita aiheuttaa.
Jos kivun taustalla on vaurio nivelen sisällä, kuormituksessa polven nivelonteloon saattaa kerääntyä nestettä. Tämä
aiheuttaa turvotusta ja erityisesti kyykistyessä epämiellyttävän, paineenomaisen kivun. Nivelen sisäistä vauriota
tutkittaessa voi olla tarpeen ottaa röntgen-kuvat ja mahdollisesti tehdä magneettitutkimus.
Myös polven seudun pehmytkudoksissa voi tuntua rasituksen jälkeen kipua. Lihaskireys tai rasituskipukohta voi
paljastaa esimerkiksi, että lihaskiinnityskohta on tulehtunut. Kivun aiheuttaja saattaa löytyä myös polven ympäristön
limapusseista, jotka ovat ärtyneet rasituksesta.
Rasitusvamman hoidossa on tärkeää sekä hoitaa tulehdus että pyrkiä selvittämään ylirasituksen aiheuttaja.
Jos mitään selkeää rasitusvammaa ei löydy, kipu voi johtua jalkojen vääränlaisesta kuormituksesta. Askelanalyysi
paljastaa jalkaterän kuormituksen ja askelvirheet. Jos ongelmia löytyy, tilannetta voi korjata tukea antavilla
kengillä tai yksilöllisesti muotoilluilla tukipohjallisilla sekä lihashuollolla ja juoksutekniikan hiomisella.
Neuvoisin sinua menemään urheiluvammoihin perehtyneen lääkärin tai urheilufysioterapeutin puheille. Polvi on
monimutkainen rakennelma, joka rasittuu liikunnassa herkästi. Polvivaivat kannattaa hoitaa hyvissä ajoin, jotta
liikkumisen ilo jatkuisi. Laura Jaakkola (fysiatri, liikuntalääketieteen erikoislääkäri)
Mielenkiintoisen ympäripyöreä vastaus yksinkertaiseen kysymykseen. Kommenttini vastauksen kappaleisiin:
1. Ai niinkö? Kipu tulee rasituksessa, se on siis rasitusvamma. Onpa helpottava tieto. Kysyjä ei ollut ollenkaan huolissaan,
tuleeko kipu polven sisältä vai sen ympäristöstä, joten asian ihmettely kertoo vain lääkärin voimakkaasta
oirekeskeisestä lähestymistavasta.
2. Taas voimakas oirekeskeinen lähestyminen tilanteeseen: kipu pitää tutkia silloin kuin se tuntuu - ts. kivun
syyn täytyy olla siellä missä kipukin on. Paremminkin pitäisi lähteä potilaan kanssa yhdessä lenkille ja seurata mitä
polvi juostessa tekee ja miksi.
3. Kuvia voidaan ottaa, mutta ne eivät kerro miksi mahdollinen vaurio siellä on. On erittäin harvinaista
että kyseessä olisi niin iso vaurio, että se oikeasti vaatisi leikkaushoitoa, joten miksi kuvata ja käyttää
veronmaksajien euroja näin yksinkertaisen vaivan hoitoon (tai oikeammin vasta diagnosointiin)? Jos polvessa
on vaurio joka aiheutta oireen, niin miksei se tunnu kuin juostessa tai kovaa jumpatessa? Mihin "vaurio" häviää
muissa liikuntamuodoissa tai levossa? Polvi on myös siitä
ovela nivel (kuten moni muukin kehon osa), että se kyllä pystyy esim. keräämään nestettä vaikka ei olisi vielä
vaurioitunutkaan (estääkseen vaurion aiheuttaman liiallisen/virheellisen liikkeen tapahtumisen).
4. Kivun aiheuttaja ei ole tulehdus tai limapussin ärtyneisyys, vaan se miksi tulehdus syntyy tai limapussi
ärtyy. Juokseminen tai jumppaaminen ei aiheuta ainakaan minulle näitä ongelmia, joten tuskin se niistä kysymys on.
5. Aivan oikein!
6. Voi voi, luulin jo että nyt ajatus juoksi oikeaan suuntaan, mutta yksi askel eteen, kaksi taakse.
Rasitusvammat ja kipu johtuvat molemmat vääränlaisesta kuormituksesta. Miksi tarvitaan tukea antavia kenkiä
tai tukipohjallisia? Eikö nimenomaan tarvittaisi jalkaterää vahvistavaa harjoittelua ja virheellisen
askelluksen syiden korjaamista koko kehon tasolla, ei vain alaraajaan keskittymällä? Juoksutekniikka =
kehon tapa kuormittaa alaraajaa askelluksessa riippuen lihasten voimantuottokyvystä, nivelten liikkuvuudesta
ja stabiliteetistä jne. Se ei ole jotain, mitä pystyy suuressa määrin opettamaan kalvosulkeisilla.
7. Polvi on vain rakenteeltaan monimutkainen. Toiminta on yksinkertainen, kun ei liian läheltä yritä tarkastella.
Sen on tarkoituskin rasittua liikunnassa, kuten kaikkien muidenkin nivelten ja lihasten. Näinhän ne ylläpitävät
ja vahvistavat toimintakykyään. Vastaus kielii taas siitä, että lääkärin mielestä kipu johtuu liiallisesta rasituksesta,
eikä niinkään kysyjänkin esiintuomasta virheasennosta. Sama näkemys on luultavasti myös muilla lääkäreillä,
joten ehkä olisi syytä miettiä lähteekö heidän vastaanottojaan kiertämään kovin pitkäksi aikaa. Kysyjä
tiesi itse aivan hyvin missä vika oli (virheasento), mutta lääkäri yritti sekoittaa soppaa luomalla mm.
uhkakuvia vaurioista nivelessä. Miksi? Mitä tällä saavutetaan? Lisää polven tähystysleikkauksia ja
kipulääkemyyntiäkö? Vähemmän lenkkipolkujen kuluttajia ja enemmän lääkäri- ja fyssaripalveluiden kuluttajia?
Kommenttini tasapuolisuuden nimissä myös kysyjälle: Olet täysin oikeilla jäljillä kivun syystä.
Tukipohjallisilla asia ei kuitenkaan ratkea, koska keho on kokonaisuus. Asentovirhe jalkaterässä saa alkunsa
yleensä ylempää ketjussa: nilkka, polvi, lonkka, olkapää. Linjaamalla kaikki nämä nivelet oikeisiin asentoihinsa
sopivia liikkeitä/asentoja käyttämällä, polvi pääsee toimimaan kuten sen on suunniteltukin toimivan liikkuessasi.
Myös juoksuaskel kevenee, ja liikkumisen tehokkuus siis nousee, kun suuret ryhtilihakset saadaan kunnolla töihin
mukaan.
Janne
2.11.2009 - Tornit myyty loppuun ja pakaratesti
Joku lukija voi ihmetellä, että mitkä Tornit? Kyseessä on Egoscuen terapiassa erittäin tärkeäksi apuvälineeksi
viime vuosien aikana noussut vanerista ja yksinkertaisesta remmikiinnityksestä koostuva teline. Kuten kuitenkin
niin monesti Egoscuen tapauksessa, yksinkertaisuus voi hämätä.
Henkilökohtaisesti olen saanut mm. "heikon" nilkan ja kipeytyvän jalkaterän (veneluu et kumppanit) kestämään kolmiloikan
rasituksia, ja hankkinut huomattavaa apua varsinkin juoksun suorituskykyyn vapauttamalla monia aiemmin kireitä lihasryhmiä
alaraajojen, lantion ja ylävartalon alueelta, jotka estivät mm. pakaroiden optimaalisen toiminnan (urheilijan
paras kaveri).
Selkä- ja lonkkakivun hoidossa telineessä tehtävä liike on yksi tehokkaimmista kivunlievittäjistä sopivassa
kohtaa liikesarjaa tehtynä.
Ilman kyseistä telinettäkin vastaavaa liikettä voi tehdä, mutta yksi ratkaiseva ero tuo huomattavia lisävaikutuksia.
Torni sulkee kineettisen ketjun jalkaterän ja nilkan asennon lukitsemalla, jolloin teho ei pääse purkautumaan sitä
kautta harakoille. Käytännössä laitteen avulla suoritetaan siis progressiivinen lonkkanivelen ojentumisliike puolen
tunnin (joskus tarpeen mukaan jopa yli tunnin) aikajakson kuluessa, jolloin vaikutuksetkin ovat erittäin pitkäkestoisia
verrattuna perinteiseen venyttelyyn. Myyntihintahan meillä oli reilusti alle puolet alkuperäisen valmistajan
hinnasta, joten ei ihmekään että menekkiä oli. Tilaukset joudutaankin ottamaan nyt jonoon odottamaan seuraavan erän valmistumista.
Pakaratesti: Selkäkipuiset ja esimerkiksi kireistä takareisistä kärsivät huomio. Syynä on lähes
aina lonkkanivelen heikentynyt toimintakyky ja tämä ilmenee yleensä pakaralihasten tehtävien siirtymisenä selän- ja
takareiden lihaksille. Tee siis tämä pieni testi tunteaksesi oireiden syyn. Asetu selinmakuulle, polvet koukistettuina,
kantapäät lähellä pakaroita, jalkaterät noin 10 cm etäisyydellä toisistaan ja osoittaen suoraan eteenpäin (on tärkeää
että jalkaterät eivät käänny yhtään ulospäin testin onnistumiseksi). Käsivarret ovat rentoina hartiatasossa, kämmenet
ylöspäin. Nosta tästä asennosta lantio niin ylös kohti kattoa kuin pystyt ja pidä ääriasento laskien hitaasti kymmeneen.
Missä lihaksissa tunnet työn? Kramppaavatko/väsyvätkö lähinnä takareidet tai alaselkä? Jos näin, on tämä merkki pakaroiden
heikentyneestä toimintakyvystä, ja kertoo miksi liikkuminen aiheuttaa kipeytymistä ylä- ja alapuolisiin rakenteisiin.
Haluatko korjata epätasapainon? Ota yhteyttä niin suunnitellaan yhdessä sinulle henkilökohtainen ohjelma tavoitteen
saavuttamiseksi.
Janne
Selaile vanhoja blogimerkintöjä kuukausittain:
Heinäkuu 2010
Kesäkuu 2010
Toukokuu 2010
Huhtikuu 2010
Maaliskuu 2010
Helmikuu 2010
Tammikuu 2010
Joulukuu 2009
Marraskuu 2009
Lokakuu 2009
Syyskuu 2009
Elokuu 2009
Heinäkuu 2009
Kesäkuu 2009
Toukokuu 2009
Huhtikuu 2009
Maaliskuu 2009
Helmikuu 2009
Tammikuu 2009
Joulukuu 2008
Marraskuu 2008
Lokakuu 2008
Syyskuu 2008
Elokuu 2008
Heinäkuu 2008
Kesäkuu 2008
Toukokuu 2008
Huhtikuu 2008
Maaliskuu 2008
Helmikuu 2008
Tammikuu 2008
Joulukuu 2007
Marraskuu 2007
Lokakuu 2007