Blogi
28.4.2008 - Avojaloin kohti kesää
Päivitin taas eilen kenkäartikkeliani... ehkä turhaan koska kesän lähestyessähän voimme jättää kengät parhaassa tapauksessa naulakkoon ja suunnata viheriöille avojaloin. Kaikki kengät ovat loppupeleissä huonompi vaihtoehto kuin avojalka, koska jalka on miljoonien vuosien saatossa kehittynyt toimimaan suorassa yhteydessä maanpintaan. Kovapohjainen ja vaimennettu kenkä estää luonnollisen kävelyn mm. lisäten kantapäällä vastaanotettavia törmäysvoimia sekä estämällä jalkaterän sulavan rullaamisen kantapäältä päkiälle ja ponnistuksen varpailla. Jos et heti uskalla avojaloin lähteä liikenteeseen, niin lue tuo artikkeli ja vaihda ainakin asteittain kevyempirakenteisia jalkineita kohti. Korkokenkiä en viitsinyt artikkelissa edes käsitellä, koska jos niiden historiaa tutkii edes hiukan, hälvenee ympäriltä kaikki glamouri.
Janne
18.4.2008 - Lääketehtaiden teettämiin tutkimuksiin ei ole luottamista
En vieläkään ymmärrä sitä, miksi esim. korkeasta verenpaineesta tai kolesterolista kärsivälle määrätään lääkitys hoidoksi. Eihän kyseessä ole ihmisen elämäntavoista riippumaton tarttuva sairaus, vaan nimenomaan seuraus jokaisen omista valinnoista. Eiväthän systeemiset lääkkeet voi olla vaikuttamatta elimistön toimintaan myös muuten kuin taianomaisesti palauttamalla elintoiminnot normaaleiksi. Näitä negatiivisia eli sivuvaikutuksia lääketehtaat eivät tietenkään halua tuoda julki, ja siksi he käyttävät - tähän asti lähinnä kehonrakennuslehdistä tuttuja - haamukirjoittajia. Ts. yhtiön palkkalistoilla olevat satusedät kirjoittavat yhtiölle suotuisan "tutkimuksen", ja luotettavuus ostetaan tunnetuilta sekä arvostetuilta tutkijoilta lisäämällä heidän nimensä jälkikäteen otsikon alle. Lisää tästä voit lukea Baltimoresun.com:n jutusta.
Janne
13.4.2008 - Ikä ei ole este
Tohtori Jinsup Song Temple University:stä on tutkinut joogan vaikutusta yli 65-vuotiaiden terveyteen ja saanut lupaavia tuloksia: 9 viikon harjoittelu (1,5 tuntia 2 krt/vko) johti parantuneeseen kävelynopeuteen, tasapainoon ja jopa 1 cm:n pituuden kasvuun. Käytetty liikesarja oli kaikilla sama, Iyengar Joogan kehittäjän erityisesti ikäihmisille laatima helpotettu versio.
Veikkaan että tulokset olisivat olleet vielä merkittävämpiä, jos liikesarja olisi laadittu jokaiselle koehenkilölle yksilöllisten tarpeiden mukaisesti ja suoritettu päivittäin... kuten vaikka Egoscue-menetelmässä. Esimerkiksi puolen tunnin tiivis yksilöllinen lihastoiminnan virkistysohjelma päivittäin voisi riittää suurimalle osalle yli 65-vuotiaista palauttamaan toimintakyvyn sille tasolle, että he kykenisivät selviytymään kaikista päivittäisistä askareista itsenäisesti ja jatkamaan aktiivista elämää hamaan loppuun saakka sen sijaan, että viimeiset vuodet (jopa vuosikymmenet) vietetään passiivisina ja sairaina vanhainkodeissa ja sairaaloissa.
Olen muuten itsekin kasvanut hieman yli senttimetrin aloitettuani lihastasapainoharjoittelun, eikä tämä ole ollenkaan epätavallista. Senttiä lyhempi minä kärsi mm. niskahartiaseudun kireyksistä, migreeneistä ja rintarangan jatkuvista fasettilukoista. Se että nykyään lähes kaikki anatomian/fysiologian kirjat opettavat, että selkärangan muoto muuttuu kumaraksi ikääntyessä ei tarkoita, että ikä johtaa tähän muutokseen. Muutos voi tapahtua jo teini-ikäisenä, ja toisaalta sen voi korjata myös yli 65-vuotiaana.
Janne
7.4.2008 - Solubiologiaa
Kuten muutama sivulla kävynyt on jo huomannutkin, lisäsin sivun oikeaan laitaan uuden kyselyominaisuuden. Vastaamiseen ei tarvita kuin kaksi hiiren klikkausta, joten jos et ole vielä vastannut kysymykseen, käy antamassa mielipiteesi. Tämä ei ole kompakysymys, vaan kartoitan vain hieman lukijoiden käsitystä solun toiminnasta ennen aiheesta tulevan artikkelin kirjoittamista. Vähintään 50-100 vastausta olisi hyvä saada, joten voin joutua odottelemaan ainakin pari kolme viikkoa tulosten saamista. Sinänsähän aihe on tärkeä, sillä jokainen meistä koostuu noin 50 biljoonasta yhteistyössä toimivasta solusta (1 biljoona = miljoona miljoonaa), ja on hyvä tietää mikä niiden toimitaa ohjailee.
Biologiasta puheenollen, yksi yleisimmistä selityksistä ryhtivirheille on: "Olen aina ollut tämän mallinen, kävellyt tällä tavalla tai ollut kömpelö. Olen juuri kuin isäni/äitini eli se on perinnöllistä." On totta, että lapset muistuttavat monilta osin vanhempiaan, myös ryhti ja liikkumistapa on yleensä hyvin samanlainen. Syy ei kuitenkaan ole tällä kertaa geeneissä, mutta mikä muu voisi olla tämä yhteinen tekijä? Ympäristö. Lapset elävät samassa ympäristössä vanhempiensa kanssa (suurimman osan ajastaan), joten he myös joutuvat toistuvasti käyttämään samoja tuki- ja liikuntaelimistön toimintoja siellä selviytyäkseen; avaamaan ulko-oven, istumaan samalla sohvalla, auttamaan vanhempiaan heidän kotiaskareissaan jne. Toisaalta he myös elävät yhtälailla liikuntarajoitteisessa ympäristössä. Vaikka pikkulapset pyrkivätkin vaistonomaisesti leikkimällä kehittämään liikuntakoneistoaan monipuolisesti, voivat ylisuojelevat vanhemmat rajoittaa lapsen kehityksen kannalta tärkeää liikkumista tietämättään. Toinen tekijä on matkiminen. Lapset ovat ammattilaismatkijoita, sillä tällä tavoin he oppivat selviytymään ympäristössään. Jos isä kävellä rentastelee jalkaterät ulospäin ja seisoo leveässä haara-asennossa heikon lantion alueen lihaskunnon johdosta, alkaa pikku-Mattikin helposti matkimaan ihailemaansa kohdetta. Matkiminen syöpyy pitkällä aikavälillä lihasmuistiin eli ainoaksi mahdolliseksi tavaksi liikkua (korjattavissa oleva virhetoiminto). Ympäristö on muokannut pikku-Matista isänsä muotoisen, ja lopulta samat vaivat kehittävän henkilön. Lapsensa terveyteen voi siis vaikuttaa pitämällä huolen myös omasta terveydestään - jo ennen lapsen hankkimista.
Janne
1.4.2008 - Tasapaino ja urheilijan suorituskyky, osa 2
"Harjoittelu on täysin spesifistä." Tästähän lähdin liikkeelle viime viikon blogissa. Nyt yritän perustella päinvastaista eli, että esim. lattialla makaaminen (sopivasti tehtynä) voi nostaa suorituskykyä, välittömästi, missä tahansa urheilulajissa - samalla mekanismilla kuin se voi poistaa selkäkivun - asettamalla lantion neutraaliin asentoon (ja näin mahdollistamalla rangan kompensatoristen muutosten aukoa itsensä painovoiman ja hengitysliikkeen avulla). Tämä on viimeiseen asti yksinkertaistettu ja kärjistetty esimerkki, mutta osoittaa kuinka epäspesifinen harjoite voi vaikuttaa parhaassa tapauksessa. Paremmin toimiva ja vähemmän kompensoiva keho on aina tehokkaampi myös urheilussa, vaikka toki lajiharjoitteluakin tarvitaan.
Ensimmäinen väitteeni viime viikolla oli tämä: jos lantion toiminnan puolierot korjattaisiin parantuisi myös pikajuoksunopeus automaattisesti, kun toinenkin jalka kykenisi tuottamaan yhtä suuren voiman askelkontaktin aikana. Tämä pätee tietysti myös muihin urheilulajeihin - kestävyysjuoksuun, pyöräilyyn, pallopeleihin, jne. - joissa siis tarvitaan toispuoleista voimantuottoa joko etenemisnopeuden muodostamiseksi tai suunnan muuttamiseksi. Osaan jo ennakoida vastaväitteen: kysehän on vain voimasta, eli asia korjaantuu punttisalilla yhden jalan kyykkyjä tai muita voimaliikkeitä tekemällä. Väärin. Kyse on voimasta, jonka urheilija kykenee tuottamaan urheilulajinsa parissa, ei punttisalilla, ja tämä on täysin riippuvaista heikoimman lenkin toimivuudesta. Ei kyykyillä kasvatetusta etureidestä, vaikka halkaisija olisi suurempi kuin v appuilmapallolla, ole urheillessa kovinkaan suurta hyötyä jos lonkkanivel on epävakaa tai virheasennossa. Epävakaa nivel inhiboi eli estää liikuttajalihasta toimimasta täydellä voimalla, jottei keholle aiheutuisi tästä harmia. Eli jos heittäjän tukijalka ei pidä, voi kyse olla jostakin muustakin kuin etureisien voimaharjoittelun puutteesta. Yhden jalan voimaharjoittelu punttisalilla kasvattaa kyllä siis harjoitettavien lihasten voimantuottokykyä eristetyssä tilanteessa, muttei yleensä korjaa lonkkanivelen epästabiliteettiä, mikä on urheilussa suorituskykyä rajoittava tekijä. Toisin sanoen, korjaamalla esim. lonkkanivelen virheasento (eli parantamalla sen stabiliteettiä eli lihastasapainoa eli ryhtiä) voidaan täysin epäspesifisellä harjoittelulla saada aikaan välittömiä ja suuriakin muutoksia suorituskyvyssä tai "lajitekniikassa".
Toinen väitteeni oli: jos korjattaisiin myös ns. paremman/voimakkaamman puolen rajoitteet ja koko kehon yhteistoiminta, päästäisiin vielä parempiin tuloksiin. Kyllä, sillä harvoin näkee urheilijaa, jonka toinen jalkaterä, polvi ja lonkka toimisivat täysin linjassa toisen puolen muodostaessa sik-sak-kuvion, ja harvoin tällä urheilijalla on lähellekään neutraali rangan ja olkapäiden asento/toiminta. Parempi puoli on vuosien saatossa pakotettu kompensoimaan virheellisesti toimivan puolen puutteita, jotta tasapaino säilyisi ja pysyttäisiin pystyssä. Nämä muutokset ovat urheilijan tapauksessa myös vahvistuneet harjoittelun seurauksena niin paljon, että tarvitaan yleensä reilusti työtä ja aikaa vyyhdin aukaisemiseksi, mutta se kannattaa. Olkapäiden ja rintarangan liiallinen eteenpyöristyminen ei voi olla vaikuttamatta nikamia, lihaksia ja muiden tukikudoksien muodostamaa ketjua pitkin myös lannerangan ja lopulta lantion sekä alaraajojen toimintaan. Pikajuoksijan kannalta mm. takareisien terveys on vaakalaudalla mikäli myös näitä virhetoimintoja ei korjata. Voit kokeilla ylävartalon vaikutusta alavartalon toimintaan yksinkertaisella testillä (mikäli rintarankasi ei ole vielä täysin lukkiutunut kyfoottiseen asentoon): aseta sormet ristiin pään taakse, vedä kyynärpäitä taaksepäin ja pidä asento rentouttaen vatsalihakset. Kokeile kävellä kädet pään takana ja pane merkille lonkkien, polvien ja jalkaterien toiminnan muutokset. Osuuko kantapää maahan eri tavalla kuin aikaisemmin ja tapahtuuko ponnistus eri tavalla? Miltä takareisi tuntuu?
Kolmas väite oli: nämä epätasapainot eivät korjaannu spesifillä lajiharjoittelulla vaan jopa pahenevat ja johtavat loukkaantumisiin. Voimaharjoittelun osalta perustelin tilannetta jo yllä, mutta otetaan nyt pöydälle esimerkkinä taas juoksu (pika- tai kestävyys sellainen). Juoksu ei korjaa tilannetta tietenkään millään tavalla, koska urheilija turvautuu automaattisesti kompensatorisiin liikemalleihin virhetoiminnan estäessä pääliikuttajalihasten oikeanlaisen toiminnan. Epästabiili nivel estää voimakkaidenkin lihasten toimintaa, joten tilanne säilyy samana tai jopa pahenee työtaakan siirtyessä paremmin toimivalle puolelle maksimaalisessa yrityksessä, olkoon laji sitten mikä hyvänsä. Näistä muutoksista seuraava vammamekanismi voi olla monisäikeinen. Enemmän työskentelevä puoli voi joutua ylirasitustilaan, koska se ei saa apua toiselta puolelta, eikä se toimi enää yhteistyössä koko kehon kanssa. Esimerkiksi juoksussa kehoon kohdistuvat iskut eivät vaimennukaan enää tasaisesti koko ketjuun varpaista selkärankaan, vaan pysähtyvät ja keskittyvät esim. sääreen tai polveen. Lisäksi urheilijoiden käyttämän harjoittelun jatkuva erikoistuminen pelkästään yhteen lajiin johtaa jatkuvasti näiden ongelmien lisääntymiseen sekä loukkaantumisherkkyyden kasvuun. Rasitusvammat eivät johdu rasituksesta vaan yksipuolisen rasituksen aikaansaamista lihaksiston epätasapainoista ja virheasennoista. Tasapainossa urheilulajin pariin saapuvan keho kestää kovimmatkin lajisuoritukset minimoiden loukkaantumisriskin. Epätasapainossa urheileva taas pelaa venäläistä rulettia.
Neljäs väite oli: taitoon ja lajitekniikkaan voidaan vaikuttaa positiivisesti lihastasapainoharjoittelulla. Esimerkkilajina tarkastellaan golfia, jonka tärkeimpiin vaatimuksiin kuuluu mm. painon sulava siirto jalalta toiselle. Tämä ei tietenkään onnistu mikäli lantiossa tai ylävartalossa on puolieroja ja virheasentoja, vaan keho joutuu kompensoimaan lyönnin suorittamiseksi, ja tuloksena on monesti selkäkipua tai heikko pelitulos. Sama pätee toki myös muihin urheilulajeihin kuten juoksu, keihäänheitto tai jalkapallo. Jatketaan kuitenkin golfin parissa vielä hetki, sillä seuraavassa esitän kolme liikettä kokeiltavaksi seuraavalle pelikerralle. Lyö ensin muutamia lyöntejä normaalisti, ja tee sitten nämä liikkeet järjestyksessä ja tarkasti ohjeiden mukaisesti:
1. Seisten kyynärpäiden käännöt 1 x 25
2. Seisten pakaroiden jännitykset 3 x 20 ja
3. Seisten pään ylle kurotus 1 min.
Kokeile uudestaan lyödä muutama lyönti, ja huomaat tarkkuuden sekä ehkä lyöntivoimankin lisääntyneen. Vielä yksi vinkki kokeiltavaksi: muuta vielä lyöntiasentoa siten, että jalkaterät osoittavat suoraan eteenpäin ja siirrä paino kantapäiltä enemmän päkiöille. Tämä muuttaa lantion asentoa ja mahdollistaa paremman painon siirtymisen, ja sitä kautta paremman urheilusuorituksen.
Summa summarum: nykyään valloillaan oleva voimaharjoittelubuumi ei korvaa kehon oikeanlaisen toiminnan tuomaa suorituskykyetua, vaan se on keino epätasapainoiselle urheilijalle yrittää pysyä kehityksen kelkassa mukana kunnes jokin paikka sanoo sopimuksensa irti. Suorituskykyä on mahdollista kehittää nostamatta yhtäkään punttia - palauttamalla kehon tasapaino - ja tämän pitäisikin olla se ensisijainen tie. Voimaharjoittelusta saadaan täysi hyöty vasta kun urheilija kykenee hallitsemaan ensin oman kehonsa ilman lisäkuormia. Ensin oikea toiminta ja vasta sitten voima.
Janne
Selaile vanhoja blogimerkintöjä kuukausittain:
Lokakuu 2010
Syyskuu 2010
Elokuu 2010
Heinäkuu 2010
Kesäkuu 2010
Toukokuu 2010
Huhtikuu 2010
Maaliskuu 2010
Helmikuu 2010
Tammikuu 2010
Joulukuu 2009
Marraskuu 2009
Lokakuu 2009
Syyskuu 2009
Elokuu 2009
Heinäkuu 2009
Kesäkuu 2009
Toukokuu 2009
Huhtikuu 2009
Maaliskuu 2009
Helmikuu 2009
Tammikuu 2009
Joulukuu 2008
Marraskuu 2008
Lokakuu 2008
Syyskuu 2008
Elokuu 2008
Heinäkuu 2008
Kesäkuu 2008
Toukokuu 2008
Huhtikuu 2008
Maaliskuu 2008
Helmikuu 2008
Tammikuu 2008
Joulukuu 2007
Marraskuu 2007
Lokakuu 2007