Blogi
25.10.2008 - Niitä näitä
Tekemistä on riittänyt ja blogimerkinnätkin ovat näköjään jääneet pariksi viikoksi unholaan. Männäviikolla oli useampaankin otteeseen mielessä kommentin arvoisia juttuja, mutta en saa niitä nyt mieleeni kun vihdoin näppäimistön ääressä oltaisiin. Kävin ainakin kuuntelemassa Hippoksella yleisurheiluvalmentajille suunnatun koulutustilaisuuden, jossa puhuivat urheiluliiton kestävyysjuoksujen lajivalmentaja J.P. Puumalainen sekä oma liikuntafysiologian proffamme A. Mero. Moelmmat pitivät mielestäni ansiokkaat puheenvuorot, jotka käsittelivät mm. sitä, miksi urheilijalupauksemme lopettavat liian aikaisin (päästäkseen terävimmälle huipulle asti). Suurin osa yleisurheilijoistahan lopettaa kilpailemisen viimeistään 17-19-vuotiaana, joten huippu-urheilu on todella pienen joukon harteilla. Asiaa käsiteltiin monelta eri kantilta ja syitä etsittiin mm. kyllästymisestä ja siviilielämän (opiskelu, työ, seurustelu) mukaansatempaamisesta.
Mielestäni yksi (ja ehkä se tärkein) syy kuitenkin joko puuttui listalta tai se ohitettiin niin nopeasti etten ehtinyt huomata (tämäkin on mahdollista, koska saavuin tilaisuuteen heti päivän treenin ja tukevan illallisen nauttimisen jälkeen). Loukkaantumiset, jatkuvat sellaiset, ovat ainakin meikäläisen näkövinkkelistä se suurin kehittymistä hidastava tekijä, ainakin nykypäivän urheilijoilla. Ja vaikka kyseessä ei olisi edes urheilijan silmissä loukkaantuminen, vaan esim. "vain" kireä takareisi tms., estää se silti täysipainoisen harjoittelun ja näin kehittymisen. Luulen että kehittymisen pysähtyminen johtuu näistä ongelmista, ja lopettaminen taas yksinkertaisesti tästä kehittymisen pysähtymisen aiheuttamasta motivaation puutteesta. Entä jos onkin olemassa toinen tie? Entä jos voisikin harjoitella eri tavalla ja välttää loukkaantumiset? Miksi harjoitella vuodesta toiseen samalla tavalla odottaen eri tuloksia?
Janne
10.10.2008 - Terveyden hinta
Terveyttä ei voi ostaa rahalla, mutta se ei myöskään tule ilmaiseksi. Olen huomannut kuinka moni haluaisi terveyttä, voimakkaan ja kestävän vartalon ja vielä ehkäpä sikspäkin heti nyt ja varsinkin ilman omaa panostusta, puhumattakaan pitkäjänteisyydestä. Tämä on kulta-aikaa Personal Rainereille ja plastiikkakirurgeille, lisäravinnemyyjille ym. henkilöille, jotka tarjoavat pikaratkaisua ilman henkilön aktiivista osallistumista vastuun kantamiseen. Tulokset ovat myös sen mukaisia eli lyhytkestoisia, ja vastausta haetaan aina uusista ja uusista trendivillityksistä. Rahaa palaa, mutta terveys menee huomaamatta.
Eräässäkin TV-ohjelmassa seurattiin kuinka alaikäinen brittityttö halusi päästä rasvaimuun hoikistuakseen. Nerokkaana argumenttina oli se, etteivät ruokavalio ja kuntosalilla käyminen olleet auttaneet. Syykin paljastui; kuntosalilla tyttö oli käynyt pari kertaa ennen kyllästymistä ja "ruokavalio" koostui lähinnä roskaruoasta. Sama toistuu myös tuki- ja liikuntaelinten oireiden hoitamisessa. Niistä halutaan ehdottomasti päästä eroon nopeasti, mutta sillä ehdolla, ettei itse tarvitse tehdä työtä asian eteen, varsinkaan joka päivä eikä ainakaan mieluisen TV-ohjelman aikaan. Terveyden palauttaminen on yleensä erittäin yksinkertaista, suorastaan epäseksikästä, ja ehkä siksi se ei kiinnosta suurta yleisöä. Toinen syy voi olla juuri se, että se ei tule ilmaiseksi, vaan vaatii sen että henkilö ottaa vastuun itselleen ja ennen kaikkea toimii pitkäjänteisesti (lue: läpi loppuelämänsä) tavoitteen saavuttamiseen tarvittavalla tavalla. Laihdutuskuurit eivät toimi sen paremmin kuin buranakuuritkaan.
Jos tavoitteen saavuttaminen tarkoittaa, että ruokailutottumuksia pitää muuttaa, niin ne muutetaan. Jos se tarkoittaa, että päivästä pyhitetään 120 minuuttia jumppaamiseen, niin aikatauluja muokataan sen mukaisesti. Jos se tarkoittaa, että yöunien pituutta lisätään 9 tuntiin, niin sänkyyn mennään ennen klo 23, vaikka viereisessä baarissa olisikin opiskelijabileet joka ilta. Jos ympärillä olevat ihmiset suhtautuvat muutoksiin negatiivisesti, niin he saavat väistyä positiivisesti vaikuttavien ihmisten tieltä. Jos jotain pitää muuttaa oman henkilökohtaisen tavoitteen saavuttamiseksi, niin se pitää yksinkertaisesti muuttaa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi lauman mukana ajelehtimiseen, eikä sillä ole tarkoitusta mikäli ei pyri olemaan itsensä kanssa sopusoinnussa. Jos luit tänne asti, niin sinulla on joko vakava tekemisen puute tai sitten jokin tuossa ylläolevassa jaarittelussa joko ärsytti tai ehkä jopa kolahti :)
Viikonloppuja!
Janne
1.10.2008 - Ravinto ja kipu
Lupasin artikkelin valmistuvan tälle päivälle, ja melkein se valmistuikin, joten voit käydä lukemassa tämän hetkisen vedoksen täältä. Lisäyksiä ja oikoluennan jälkeen pieniä korjauksia on siis tiedossa, mutta oleellisin tieto on varmaankin jo kasassa.
Janne
Selaile vanhoja blogimerkintöjä kuukausittain:
Lokakuu 2010
Syyskuu 2010
Elokuu 2010
Heinäkuu 2010
Kesäkuu 2010
Toukokuu 2010
Huhtikuu 2010
Maaliskuu 2010
Helmikuu 2010
Tammikuu 2010
Joulukuu 2009
Marraskuu 2009
Lokakuu 2009
Syyskuu 2009
Elokuu 2009
Heinäkuu 2009
Kesäkuu 2009
Toukokuu 2009
Huhtikuu 2009
Maaliskuu 2009
Helmikuu 2009
Tammikuu 2009
Joulukuu 2008
Marraskuu 2008
Lokakuu 2008
Syyskuu 2008
Elokuu 2008
Heinäkuu 2008
Kesäkuu 2008
Toukokuu 2008
Huhtikuu 2008
Maaliskuu 2008
Helmikuu 2008
Tammikuu 2008
Joulukuu 2007
Marraskuu 2007
Lokakuu 2007